Oppimisen ja osaamisen arviointi - Taina Kunttu

Laissa ammatillisesta koulutuksesta (L 601/2005, 25 §) on säädetty, että arvioinnilla ohjataan, motivoidaan ja kannustetaan opiskelijaa tavoitteiden saavuttamiseen, tuetaan opiskelijan myönteisen minäkuvan kehittymistä sekä kasvua ammatti–ihmisenä. Opiskelijoille ja kaikille arviointiin osallistuville on tiedotettava ennen opintojen alkamista arvioinnin periaatteista ja niiden soveltamisesta (A 603/2005, 3 §).

Tiedotettavia asioita ovat arvioinnin tehtävät ja tavoitteet, osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, oppimisen ja osaamisen arviointi sisältäen työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näytöt, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit, arvosanasta päättäminen, arvioinnin uusiminen ja arvosanojen korottaminen, arvioinnin oikaiseminen sekä tutkintotodistuksen saaminen.

Oppilaitoksessa tiedottamisen tavoitteena on toiminnan sujuvuuden takaaminen. Tiedottamisessa ovat tärkeitä yhteiset pelisäännöt, tiedon muotoileminen ymmärrettävään muotoon sekä asioiden kehitteleminen yhdessä keskustellen ja neuvotellen. Opiskelija on aktiivinen osapuoli, jota rohkaistaan kysymään, tarkistamaan tietojaan ja pohtimaan opiskeluunsa liittyviä asioita. Perusvaatimus on, että opiskelija on ymmärtänyt saamansa tiedon oikein. Tiedottamisen kanaviksi voidaan valita suullinen, kirjallinen ja/tai sähköinen viestintä kohderyhmän mukaan.

Oppilaitoksessa tulisi olla kirjallinen suunnitelma siitä, miten opiskelijoiden arviointiin liittyvistä asioista tiedotetaan. Suunnitelmasta pitää käydä ilmi tiedottamisen sisältö ja tehtävien vastuunjaot.

http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf

Ongelmaperustaiseen oppimiseen (Problem-Based Learning, PBL) perustuvaa kehittämis- ja kokeilutoimintaa on toteutettu eri puolilla maailmaa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Ongelmaperustainen oppiminen ja pedagogiikka on usein ymmärretty pelkästään opiskelun ja oppimisen metodina. Toisaalta monenlaisia pedagogisia kokeiluja ja kehittämisprojekteja on nimetty ongelmaperustaiseksi oppimiseksi. PBL liitetään yleisesti vain kasvatuksen ja koulutuksen kontekstiin, vaikka sen teoreettiset perustelut ovat kiinteässä yhteydessä työhön ja työssä oppimiseen.

Ongelmaperustaiselle pedagogiikalle on vaarassa käydä samoin kuin monille muillekin edistyksellisille oppimisen ideoille ja pedagogisille malleille: terve lapsi hukataan pesuvesien mukana. Yltämättä opetussuunnitelman muutokseen asti ja pelkkinä teknisinä sovelluksina ilman syvällisempää opetussuunnitelman muutosta, PBL-kokeilut yleensä epäonnistuvat tai niistä luovutaan vähin äänin. Yleensä on jäänyt huomaamatta, että PBL ei ole

vain metodi vaan ajatustapa, joka muuttaa käsitystä oppimisesta ja opettamista, sekä strategia, jonka avulla kyetään perustavaan opetussuunnitelmamuutokseen ja oppilaitoskulttuurin kehittämiseen. (Poikela 1998; Karila & Nummenmaa 2001; Poikela & Järvinen 2001; Poikela & Poikela 2001.)

Työn vaatimia tietoja ja taitoja ei voida enää tuottaa vain formaalin koulutuksen ja opetuksen avulla. Työelämä vaatii uudenlaisia pätevyyksiä, joihin kuuluvat itsenäinen tiedonhankinta ja soveltaminen, ongelmanratkaisu, yhteistoiminta, moniammatillinen osaaminen ja ennen muuta kyky oppia jatkuvasti.

Itse omassa työssäni olen aloittanut työstää uudenlaista tapaa oppia, opettaa ja kehittää juuri PBL:n mukaisesti. PBL:n lähtöolettamuksena on, että oppimista tapahtuu, kun aktiiviset ja itsenäiset oppijat ratkaisevat yhdessä ongelmia, tutkivat oman ajattelunsa ja toimintansa taustalla olevia uskomuksia, olettamuksia ja perusteita, pohtivat ilmiötä kuvaavia teoreettisia selityksiä ja konstruoivat näin henkilökohtaista tietoa sekä ymmärtämistään (Boud 1985). Oppiminen virittyy oppimisympäristössä, joka on oppijakeskeinen ja ongelmaperustainen.

Oppimisen perustana oleva ongelma voi olla luonteeltaan skenaario, lähtökohta (trigger) tapaus tai strukturoitu ongelma riippuen oppimisen tavoitteesta ja tarkoituksesta. Ongelmat ovat lähtöisin työelämän ammatillista käytännöistä ja vaativat huolellista suunnittelua

(Scmidt 1983, Barrows 1985, Woods 1994).

Olen ensimmäisen kerran osallistunut PBL opetukseen asiakaslähtöisten palveluiden opetuksen osalta ja innostuin vastavuoroisuuden ja monien ajatusten määrästä mitä aihe nosti esiin. Opettajan on pystyttävä ylittämään perinteiset asiantuntijaopettajuuden rajat ja otettava selkeämmin vastuuta yhteisten ja yksilöllisten oppimisprosessien ohjaamisesta ja johtamisesta. Tässä on varmasti haastetta opettajalle, joka on toiminut alalla pitkään. Itselleni ainakin irrottautuminen vanhoista perinteisistä opetusmenetelmistä on ollut iso muutos ja vastarintakin on meinannut välillä saada vallan. Opettajakoulutuksen aikana OSPE-ryhmästä olen saanut uusia ideoita ja vahvistusta uskaltaa kokeilla uusia menetelmiä ja tekniikoita sekä välineitä. Kouluttajana olen kasvanut tämän 1,5 vuoden aikana paljon ja saavuttanut hyviä tuloksia uusien kokeilujen osalta omassa työssäni oppimisen ja osaamisen arvioinneissa.

Oppimisen ja osaamisen arviointi - Heli Halonen

OSAAMISEN NÄYTTÄMINEN AIDOSSA TYÖYMPÄRISTÖSSÄ

Ammattiosaamisen näytöt ovat ammattiin opiskelun keskeinen osa. Ammatillisten tutkinnon osien vaatima osaaminen osoitetaan ja arvioidaan ammattiosaamisen näytöllä sekä muulla osaamisen arvioinnilla. Näytössä opiskelija osoittaa käytännön työtehtävässä tai -tilanteessa, kuinka hyvin hän on saavuttanut työelämän vaatiman ammattitaidon. Näyttöjä tulee kehittää edelleen työelämälähtöisesti ja sitoa niitä entistä vahvemmin työssäoppimisjaksoihin. Koulutuksen järjestäjän käytännön toiminnassa ammattiosaamisen näyttöjen integrointi työssäoppimiseen edelleen hakee erilaisia muotoja eri koulutusaloilla. (Koramo 2011, 10-13.)

Kokemukseni mukaan varsinkin nuorten osalta turvallisuusalan perustutkinnon näyttöjen järjestäminen työssäoppimispaikoilla on haastavaa. Yhtenä syynä tähän on se, että iso osa opiskelijoista pääsee oman alan työssäoppimispaikkaan vasta opiskelujen loppuvaiheessa eli käytännössä kolmannen lukuvuoden keväällä. Alan työtehtäviin (vartijan ja järjestyksenvalvojan tehtävät) vaaditaan täysi-ikäisyyttä ja osa saavuttaa tämän ajallisen virstanpylvään vasta tuolloin. Toisena syynä on se, että työssäoppimispaikat ovat voittoa tavoittelevia palvelualan yrityksiä, joissa ihmisten työaikaa ei mielellään käytetä mihinkään, mikä ei ole konkreettisesti tuottavaa toimintaa. Näyttösuorituksen seuraamiseen ja arviointiin ei siis ole mahdollista sitoa henkilökuntaa. Kolmas syy liittyy tähän toiseen. Koulutettuja työpaikkaohjaajia on hyvin vähän. Käytännössä koulutuksiin osallistuvat sellaiset päällikkötason henkilöt,  jotka ovat erityisesti kiinnostuneet työssäoppijoiden ohjaamisesta ja joilla on mahdollista itse järjestellä työaikaansa koulutusten aikatauluihin sopiviksi. Heillä sitten on harvemmin mahdollisuutta käyttää aikaa työssäoppijan konkreettiseen opastamiseen työtehtäviin tai hänen suoriutumisensa arviointiin. Perehdyttämisen suorittavat yleensä työssäoppijan kanssa samassa työpisteessä työskentelevät työntekijät. Neljäntenä syynä on turvallisuusalan palvelujen erityisluonteisuus siinä mielessä, että palvelu suoritetaan yleensä asiakkaan omissa tiloissa ja työtehtävissä ollaan tekemisissä asiakkaan turvallisuuteen liittyvien, usein salassa pidettävien, asioiden kanssa. Läheskään kaikki asiakkaat eivät sallisi työssäoppijan opettajan läsnäoloa mahdollisessa näyttötilanteessa.

Toimin koko viime kevään ajan työssäoppimisjakson ohjaavana opettajana valmistuvalle ryhmälle. Tehtävänäni oli siis varmistaa, että työpaikalla, oppilaitoksella ja opiskelijalla on yhteinen käsitys työssäoppimisen tarkoituksesta, käytännön järjestelyistä ja oppimistavoitteista sekä pohtia kunkin opiskelijan ja hänen työpaikkaohjaajansa kanssa henkilökohtaisempia oppimistavoitteita ja arvioida oppimista jakson lopussa. Lähes poikkeuksetta opiskelijat tuntuivat saavuttavan Vartiointitoiminta-nimisen tutkinnon osan osaamistavoitteita hyvällä ja kiitettävällä tasolla työssäoppimisjakson aikana. Työpaikkaohjaajat olivat tyytyväisiä heidän osaamiseensa ja työpanokseensa. Suuri osa opiskelijoista sai heti valmistumisen jälkeen työtä työssäoppimispaikastaan.

En voinut olla kiinnittämättä tässä yhteydessä huomiota siihen, että nämä erittäin hyvin vartiointitoiminnan työssäoppimisessa menestyneet opiskelijat mielestäni alisuoriutuivat näytöstä, joka järjestettiin oppilaitoksessa. Näyttöön kuului dramatisoitu tilanne, jossa opiskelija toimi vartijana. Kuvitteellisena tilanteena oli hälytystehtävä. Vartija sai tehtäväkseen mennä hälyttäneeseen asiakaskohteeseen ja toimia siellä tilanteen edellyttämällä tavalla. Kokonaisuudessaan näyttösuoritukset olivat tyydyttävää tasoa. Joukossa oli muutamia kiitettäviä ja muutamia hylättyjä.

Ihmettelin tätä mielestäni ryhmän todelliseen osaamiseen nähden huonoa tasoa kovasti. Ymmärsin, että aito työympäristö aitoine asiakkaineen ja lunnollisine, joskin haastavine, tilanteineen antaa opiskelijoille paremmat mahdollisuudet suoriutua työtehtävistä heidän osaamisensa oikealla tasolla. Tavoitteenani on jatkossa etsiä työssäoppimispaikkojen kanssa toimivia mahdollisuuksia ammattiosaamisen näyttöjen järjestämiseen nimenomaan aidossa työympäristössä oikeiden työtehtävien parissa. Tämä vaatii suurempaa panosta työpaikkaohjaajien perehdyttämiseen erityisesti arvioinnin osalta sekä resurssiongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä yritysten vastuuhenkilöiden kanssa.

Koramo, M. 2011. Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tilannekatsaus 2011. Opetushallitus: Rapotit ja selvitykset 2011:15. 

Oppimisen ja osaamisen arviointi - Jukka Korpela

Simulaattorikoulutus

Suunnittelu, menetelmät ja toteutus

Miksi ja milloin jälkipuinti? Itsearviointi on olennainen taito oppimisen kannalta ja muun muassa siihen pyritään jälkipuinnissa koulimaan. Kouluttaja näkee asioita joita opiskelija ei itse näe, Jälkipuinti on oppimistapahtuma, siinä pohditaan opiskelijan kanssa mitä simulaattoriharjoituksessa opittiin. Opiskelijan omaan reflektointiin ja hänen saamaansa palautteeseen perustuen asiat loksahtavat kohdalleen. Jälkipuinnin yleisperiaatteet ovat varsin samankaltaiset riippumatta alasta vaikka alakohtaisesti on erityispiirteitä. Opiskelijan on annettava palaute koska hän ei muuten tiedä miltä osin suoritus onnistui ja miltä ei. Simulaattorikoulutuksen vaarana on vääränlaisten käytäntöjen oppiminen jos palautetta ei tule.

Jälkipuinnin tarkoitus.

Antaa vastauksia opiskelijoiden kysymyksiin.

Selventää opiskelijoiden ajatuksia ja käsitteitä.

Vähentää harjoituksen aikana muodostunutta jännitystä.

Edistää oman toiminnan arviointia.

Löytää erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja.

Vahvistaa tiettyjä opetuksen painopisteitä.

Oppia virheistään.

Linkittää simulaatioiden ja reaalimaailman välistä yhteyttä.

Asettaa uusia oppimistavoitteita.

Jälkipuinnin toteutus.

Ryhmäkeskustelu

Ryhmäesitelmä

Keskusteluna tiimin kesken

Kirjallisina toimeksiantoina

Jälkipuintia koskevia ohjeita kouluttajalle (tavoitteet)

Jälkipuinnin yhtenä tavoitteena on tunnistaa ja purkaa suorituksen aikaisia tunteita. Simulaattori koulutuksen toteutukset ovat usein luonteeltaan sellaisia että osallistujat ovat mukana kokonaisvaltaisesti. Harjoitukset ovat usein todentuntuisia ja todellisia työ tehtäviä/kokonaisuuksia. Hyvän harjoituksen yksi tunnusmerkki on, että osallistujat ottavat sen tosissaan. Jälkipuinti on turvallinen paikka ilmaista tunteita suorituksen jälkeen. Harjoituksen virheet ovat osa oppimisprosessia. Virheitä saa tehdä, ja tärkeintä on oppia virheistä. Opiskelijoiden kysymyksiin vastataan. Myös vakiintuneita työtapoja voidaan tarkastella ja arvioida. Edistää kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisua. On hyödyllistä verrata erilaisia näkökulmia ja analyyseja, se edistää opiskelijoiden ymmärtämistä. Turvallinen paikka keskustella ilman aikarajoituksia ja paineita. Palautteen annossa kouluttaja kuvailee toteavasti simulaattoriharjoituksen aikana tekemiään havaintoja ja saamiaan vaikutelmia.

Jälkipuinnin vaiheet

1) johdanto

2) henkilökohtaiset reaktiot

3) tapahtumia koskeva keskustelu ja analyysi

4) yhteenveto

Johdanto

Millaiset ovat odotukset?

On tärkeää saada luotua luottamuksellinen ja positiivinen ilmapiiri.

Voidaan tarjota turvallinen ympäristö opiskelijalle kertoa kokemuksensa, tunteensa ja tehdä kysymyksiä.

Henkilökohtaiset odotukset

Erityisesti silloin jos harjoitukseen liittyy jännitystä tai voimakkaita tunteita on tärkeää voida purkaa niitä harjoituksen jälkeen. Opiskelijat jotka kykenevät tutkimaan tunteitaan ja tulemaan toimeen niiden kanssa harjoitustilanteissa ovat paremmin valmistautuneita tulemaan toimeen aidossa toimintaympäristössä. Aloita avoimilla kysymyksillä ja käytä reflektoivia vastauksia opiskelijoiden väitteisiin. Anna kaikkien opiskelijoiden kuvailla omat henkilökohtaiset reaktionsa. Käytä opiskelijoiden vastauksia apuna johdatellaksesi tapahtumia koskevaa keskustelua.

Tapahtumia koskeva keskustelu ja analyysi

Aloita silloin kun se sopii tilanteeseen katsauksella tavoitteista, oppimistavoitteista ja merkittävistä tapahtumista. Kun opiskelijat alkavat keskustella tapahtumista, rohkaise heitä analysoimaan tapahtumia. Sekä nuoret että aikuiset oppivat paremmin kun he osallistuvat aktiivisesti ja tekevät omaa analyysiaan.

Reflektiivinen oppiminen

Käy läpi kokemusta uudelleen.

Sulauta uudet kokemukset aikaisempiin.

Rohkaise vertaisarviointiin. Opiskelijat voivat antaa palautetta toisilleen.

Toisen opiskelijan suorituksen arvioiminen ja palautteenanto on myös oppimisprosessi.

Kiinnitä huomio suoritukseen, ei suorittajaan.

Reflektiivinen oppiminen on yhteydessä kriittiseen ajatteluun ja ymmärtämiseen.

Kokemuksen yhdistäminen lopulliseen tavoitteeseen.

Opitun siirtovaikutus yhdessä tilanteesta toiseen – miten käytännön tilanteessa.

Sisältää ennakoinnin

Ennakointi – mitä jos tapahtuukin?

- erottaa noviisin expertistä.

Näytä harjoituksen video silloin kun se on tarkoituksen mukaista.

     - kun halutaan korostaa positiivisia asioita.

     - voidaan esittää tietty epäselväksi jäänyt yksityiskohta.

     - keskustelun aktivoimiseksi.

Yhteenveto

Aloita silloin kun se sopii tilanteeseen katsauksella tavoitteista, oppimistavoitteista ja merkittävistä tapahtumista Kun opiskelijat alkavat keskustella tapahtumista, rohkaise heitä analysoimaan syvällisesti tapahtumia, heidän omia ajatuksiaan, reaktioitaan ja tunteitaan varsinkin silloin kun on kyse laajemmasta harjoituksesta. Sekä nuoret että aikuiset oppivat paremmin kun he osallistuvat aktiivisesti ja tekevät omaa analyysiään.

Loppuyhteenveto

Tavoitteena on saada opiskelijat tarkastelemaan koko kokemusta eri näkökulmista.

Mitä he tekivät hyvin tai mitä he tekivät vähemmän onnistuneesti.

Mitä he oppivat?

Mitä he haluaisivat kehittää?

Voidaan vetää yhteen kouluttajan toimesta tai kysymällä opiskelijoilta avoimia kysymyksiä

     - mitä he oppivat?

     - mitä heidän pitää vielä tehdä oppiakseen?

     - saavutettiinko oppimistavoitteet?

Jälkipuinnti lopetetaan positiiviseen palautteeseen

     - näissä onnistuit?

     - näillä alueilla tapahtui kehitystä:

     - näillä alueilla tulisi vielä oppia lisää.

Millaisilla yleisperiaatteilla koulutus tulee suunnitella ja organisoida

Opiskelijan on saatava mukaan oppimistilanteeseen myös mentaalisesti. Opiskelija tulee asettaa tilanteisiin, joissa hänen pitää käyttää ongelmanratkaisun kykyjään ja pohtia miten kehittyä ja päästä entistä parempiin suorituksiin. Pelkkä mekaaninen suoritus ei takaa oppimista. On luotava aidon kaltaisia oppimisympäristöjä, ottaen huomioon oppimistapahtuman sekä fyysinen että psyykkinen autenttisuus. Opiskelijan tulee voida kokea päätöstensä vaikutukset. Ne voivat olla luonnollisia (oppija esim: loukkaantuu varomattoman ajon seurauksena) tai ohjauksellisia (ohjaaja kyseenalaistaa oppijan toimenpiteen). On vaadittava oppijaa pohtimaan toimenpiteensä seurauksia perustaen arviointiinsa aiemmin tehtyihin harjoituksiin, ohjeisiin ja opittuun. Harjoitusten vaativuutta on lisättävä oppimisen edistyessä.

Merkittävintä on löytää vastauksia tai ratkaisuja seuraaviin kysymyksiin:

Voidaanko oppimista nopeuttaa? Jos voidaan, millä tavoin suunnitella koulutus, jonka avulla voidaan nopeuttaa oppimista. Mikä on oppimisen kannalta optimaalinen kokemusperäisen, tekemisen perustuvan oppimisen ja opettajan tai kouluttajan antaman ohjauksen määrä ja suhde?

Lähteet:

TTS opetusmateriaali

Asko Tolvanen: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, OPISKELIJOIDEN OHJAUS OSANA METSÄKONESIMULAATTORI-OPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAA

KIVIMÄKI, TUOMO & ROIVANEN, KAI Simulaattoriopetus koneopetuksen tukena Helmikuu 2014

Salakari H, Simulaattorikouluttajan käsikirja 2010

Salakari H, Taitojen opetus 2007

Oppimisen ja osaamisen arviointi - Pentti Sallinen

Aloitin oman ryhmäni kanssa katsomalla linkistä osaan.fi eri osa-alueita. Jossa osaaminen ja osaamisen kehittäminen tuli itsearvioinnin kautta kartoitettua.

Aloin seurata opiskelijoiden itsearviointia suhteessa harjoitustyön onnistumisen laatuun. Aina aloiteltaessa uutta harjoitustyötä käytiin läpi keskustelemalla oppilaskohtaisesti arviointikriteerit jotka olivat oppilailla tiedossa. Työn edetessä vaiheittain käytiin arviointikriteerit uudelleen kerraten ja oppilas sai itse arvioida täyttikö työvaihe laatuvaatimukset. Antamalla myönteistä palautetta uuden osaamisesta oppilas sai varmuutta osaamisestaan. Oppilaat alkoivat pitää luonnollisena asiana itsearviointia.  Siitä tuli käytäntö aina uutta työtä tehdessä. Osaamisen arvioinnilla suhteessa työn laatuun on siis merkittävä vaikutus.  Ja yhdessä oppilaan kanssa tarkastelemalla onnistumisia sekä miten kriteerit täyttävää työtä tehdään. Puolen vuoden jälkeen oppilaiden itsetunto on kasvanut merkittävästi ja he tiedostavat paremmin omaa osaamistaan. Monipuoliset harjoitustyöt valmistivat oppilaita aikuisten näyttötutkintoa varten. Näytöistä selviytymiseen auttaa varmuus omasta osaamisestaan työmenetelmien ja annettujen tehtävien suorittamisessa. Osaan .fi ohjelmasta löytyi myös ammattitutkintojen osaamisvaatimukset ja niitä lukemalla oppilaille muodostui kokonaiskuva ammattitutkinnosta.

Opiskelijoiden kanssa keskusteltuani palaute oli myönteistä ja he kokivat oman työn arvioinnin kehittäneen heitä osaajana sekä antaneen varmuutta työstelyyn ja osaamiseen.

Itsearviointi sopii hyvin myös eri lähtötilanteesta aloittaviin opiskelijoihin, koska ryhmäyhtymisen onnistuessa toiset oppilaat tukevat ja kannustavat vertaisopiskelijoita.

Opettajan rooli oppilaan ohjaamisessa on antaa kannustavaa ja rakentavaa palautetta opiskelijalle.

Minäkuvan kasvaessa myös ammattiostaminen kehittyy ja vahvistuu.

Itsearviointia pitäisi painottaa opetuksessa, koska sillä saavutetaan parempia oppimistuloksia.

Verkko-ohjelmia voisi hyödyntää paremmin itse arviointia toteutettaessa.

Lähde: Opetushallitus.2012. Näyttötutkinto-opas. Näyttötutkinnon järjestäjien ja tutkintotoimikuntien käyttöön. Viitattu18.2.2013. http://oph.fi/julkaisut/2012näyttötukinto_opas

Oppimisen ja osaamisen arviointi - Pertti Puhakainen

Tarkastelunäkökulmaksi olen ottanut vertaisarvioinnin soveltamisen aikuiskoulutuksessa suoritettaviin työelämälähtöisiin tutkintoihin.

Opiskelijalle on oman oppimisensa ja kehittymistarpeidensa tunnistamisen kannalta tärkeää, että hän saa riittävän usein palautetta oppimisestaan ja osaamisestaan. Tästä syystä oppimisen ja osaamisen arviointi on oltava jatkuvaa koko oppimisprosessin ajan alkaen hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamisesta päätyen tutkinnon osittain tehtävään arviointikeskusteluun. Jatkuvassa arvioinnissa voidaan hyvin hyödyntää vertaisarviointia sekä itsearviointia.

Vertaisarviointi

Vertaisarviointi voi olla vapaamuotoista kommentointia liittyen määriteltyyn aihealueeseen, työtehtävään tai sitten ohjatumpaa arviointia pohjautuen yleisiin arviointikriteereihin.

Vapaamuotoista arviointia voi hyvin toteuttaa opiskelijoiden keskeisenä arviointina, jolloin opiskelijat arvioivat toinen toisiaan.

Opiskelijoiden keskeisen vertaisarvioinnin etuja ovat muun muassa:

• säännöllinen palaute
• opiskelijoiden yhteistoiminnallisuuden edistäminen sekä
• oppimisen prosessiluonteen, oppimisen edistymisen ja ryhmäytymisen tukeminen (Kiviniemi 2000).

Useimmiten vertaisarvioijan antama palaute on rakentavampaa verrattuna kouluttajan antamaan palautteeseen: palaute tulee oikea-aikaisesti, tulee oppijan kannalta samalta tasolta (opiskelija helpommin mieltää ohjauksena ei arvosteluna) ja on useimmiten opiskelijan kannalta helpommin ymmärrettävissä (yhteinen kieli).

Vertaisarviointi myös kehittää opiskelijan itsearviointitaitoja: arvioidessasi toisen työtä, vertailet sitä samalla omaan työhösi.

Vertaisarvioinnilla tuetaan myös metakognitiivisten taitojen kehittymisessä: opit antamaan palautetta ja ottamaan sitä vastaan.

Opiskelijoiden keskeinen, vapaamuotoinen vertaisarviointi

Vapaamuotoista, opiskelijoiden keskeistä vertaisarviointia olen toteuttanut kiinteistönhoitajien koulutuksessa harjoiteltaessa käytännön työtehtäviä erilaisissa työpajoissa tai hyödyntäen itse oppimisympäristöä eli olemassa olevaa kiinteistöä.

Työpaja- ja oppimisympäristötyöskentelyssä opiskelijat teoriajakson ja ohjatun harjoittelujakson jälkeen jaetaan oppimispareihin, jotka työparina suorittavat annetun tehtävän toinen toisensa osaamista täydentäen ja toistensa tekemisestä oppien. Tämä vaatii kouluttajalta opiskelijoiden osaamisen tuntemusta, joka syntyy ohjatun harjoittelujakson perusteella.

Parityöskentelyn aikana kukin suorittaja kertoo työparilleen tehtävää tehdessään mitä tekee, miten tekee ja miksi tekee. Suoritusta seuraava pari antaa palautteen kommentoimalla työsuoritusta sanallisesti ja tarvittaessa opastaa työn suorittajaa oman osaamisensa puitteissa. Tarpeen vaatiessa pari pyytää ohjeistusta vetäjältä. Näin opiskelija saa palautteen omasta osaamisestaan kyseisen työtehtävän osalta vertaispalautteena sanallisten palauteiden tai ohjaamistarpeen kautta.

Ohjattu vertaisarviointi pohjautuen yleisiin arviointikriteereihin

Ohjattua vertaisarviointia, joka pohjautuu yleisiin arviointikriteereihin, olen toteuttanut Isännöinnin ammattitutkinnossa käyttäen välineenä henkilökohtaista oppimissuunnitelmaa. Henkilökohtaisessa oppimissuunnitelmassa on tutkinnon ammattitaitovaatimukset ja arviointikriteerit avattu siten, että millaisissa tehtävissä ja millä tavoin voidaan saavutettu ammattitaito saattaa näkyväksi.

Keskeistä tässä oppimissuunnitelmassa on se, että niiden asioiden kohdalla, joita opiskelija ei hallitse, hän laatii suunnitelman siitä, miten ja millaisien työtehtävien kautta hän työssäoppiessaan kehittää osaamistaan. Suunnitelman opiskelija käy lävitse työpaikkaohjaajan kanssa, joka on perehdytetty tutkintoperusteisiin. Työpaikkaohjaaja myös auttaa tutkinnon suorittajaa oppimissuunnitelman laatimisessa. Suunnitelma tulostetaan ja työnantajan edustaja sekä opiskelija vahvistavat suunnitelman allekirjoituksillaan. Suunnitelmaa päivitetään ja täydennetään sitä mukaa, kun opiskelijan osaaminen kehittyy.

Tässä prosessissa opiskelija käyttää itsearviointia päättäessään milloin hän on omasta mielestään saavuttanut riittävän osaamistason ja esittää suorituksensa työpaikkaohjaajan arvioitavaksi. Työpaikkaohjaaja antaa vertaisarvioinnin perusteluineen ja mikäli työpaikkaohjaaja katsoo, että opiskelija on osoittanut hallitsevansa kyseisen aihealueen, niin henkilökohtaiseen oppimissuunnitelmaan aihealueen kohdalle tulee merkintä: osaan jo. Opiskelujen edetessä aika ajoin lomake tulostetaan ja työnantajan edustaja allekirjoituksellaan vahvistaa sen, että tutkinnon suorittaja on työsuorituksissaan saavuttanut tutkintoperusteissa esitetyn ammattitaitovaatimuksen mukaisen tason.

Lopullisen arvioinnin tekee kolmikanta tutkintotilaisuudessa.

https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/tietotekniikan-opetuksen-perusteet/Opetusmenetelmista-ja-lahestymistavoista/Opetusmenetelmat/vertaisarviointi

Oppimisen ja osaamisen arviointi - Katja Nurminen

Tässä linkki Katjan itsearviointia käsittelevään artikkeliin.

Amiksenopen ajatuksia arvioinnista

Amiksenopen ajatuksia arvioinnista

Yhteenveto pienimuotoisesta ihmiskokeesta jossa ryhmä suunnitteli omat oppimisen ja osaamisen arviointikäytäntönsä. Hommaan ryhdyttiin koska ope haluaa saada käytäntöön oppimaansa. Keskustelun ja suunnittelun pohjaksi ryhmä tutki erilaisia arvioinnin tapoja, oppimisen ja osaamisen eroja, ammattitaitovaatimuksia sekä keinoja objektiiviseen arviointiin. Pohjatyö nosti esiin todella hyviä kysymyksiä ryhmässä, keskustelua syntyi mm. temperamentin-, esiintymistaitojen ja kaverisuhteiden  vaikutuksesta.

Nyt se tapahtui, viimeinkin! Numerolla ei enää arvioida oppijan tasoa.

Uusi tilanne pisti liikkeelle useiden arviointimallien kokeilun ryhmässä. Alkuun kartoittamaan oppijoiden ehdotuksia ja ajatuksia siitä mitä on hyvä arviointi. Open mielestä arvioinnin pitää olla sellaisessa muodossa että siitä oppija saa välittömästi hyödyn tasonsa kehittämiseen mikäli kokee tarpeelliseksi. Keskustelimme myös siitä ettei perustutkinnon jokaisesta osasta into riitä kiitettävään suoritukseen, opiskeltava työtehtävien kenttä on niin laaja että aniharvoin kaikki kiinnostaa. Joskus oppijalle itselleen riittää hyväksytty suoritus jostakin osasesta ja mielenkiinnon kohteeseen jää näin ollen paukkuja panostaa täysillä. Open mielestä olemme henkilökohtaistamisen ytimessä, todellisen elinikäisen oppimisen lähteillä.

Millä perusteella arvioidaan?

Ope ja ryhmä miettivät keinoja millä tavoin opetussuunnitelman arviointikriteerit oppisi parhaiten? Pohdinnan tuloksena syntyy seuraavanlainen järjestely: oppija arvioi oman osaamisensa tason ennen kunkin aiheen opiskelun aloittamista käymällä arviointikriteerit läpi, valmis itsearviointi esitetään opettajalle. Käytännössä suosituimmaksi tavaksi valikoitui osaamisen listaaminen luettelona. Oppijat halusivat listata samalla myös aiheet jotka heitä eniten tulevalla kurssilla kiinnostavat. Ope on tyytyväinen, oppija todella tietää mitä seuraavalla kurssilla on tulossa ja odottaa kiinnostuksenkohteitaan.

Mitä eroa on oppimisen ja osaamisen arvioinnilla?

Oppimisen arvioinnissa käytetään menetelmänä toveriarviointia, oppijoiden mielestä siinä hommassa on motivaatio kohdallaan kun kaverille täytyy kertoa mielipide tuotoksestaan. Arviointi tehdään parityönä, parit arvotaan.

Osaamisen arviointi suoritetaan kiertämällä kaikki arvioitaviksi viimeistellyt konkreettiset työt ryhmänä ja opettaja arvioi lopputuloksen maalausalan yleisten laatumääräysten kriteerien mukaan, sekä tietysti keskustellaan työstä, eri toteutusvaihtoehdoista, käytettyjen materiaalien ominaisuuksista ym. Tällä tavoin ei saada kaikkea työvaiheissa tarvittavaa osaamista todettua joten oppijat halusivat että yksittäiset arvioinnin kohteet pilkotaan erilleen ja työvaiheissa tapahtuva osaaminen näytetään opettajalle teoriakokeena. Ope on pyrkimässä kokonaan eroon teoriakokeista ja ehdotti että osaaminen näytettäisiin opelle käytännössä. Kokeilimme hommaa sopimalla testipäivän kurssin loppuun, aiheina olivat värioppikansion esittely, prosenttilasku, pinta-alan mittaaminen, timpurin jiiri, väriopin tehtävänä maalin sävyttäminen mallin mukaan ja työturvallisuus telinetöissä. Testipäivä järjestettiin jakamalla aamulla kirjallinen ohje jossa kaikki suoritettavat tehtävät, jokaiselle hommalle oli oma pisteensä ja suoritusjärjestys oli vapaa. Kun oli valmis esittämään tuotoksensa oppija pyysi open paikalle, arvioi ensin itse suorituksensa ja opettaja esitti suullisesti kysymyksiä tehtävästä. Testipäivänä oli ennenkuulumaton hyörinä ja tekemisen meininki!  Ope oli hieman skeptinen testipäivän suhteen mutta lopputulos oli tosi hyvä. Tämä tapa testata motivoi todella hyvin myös oppijat joilta aiemmin on saanut karhuta kirjallisia tehtäviä ja kansioita työläästi. Ennen kaikkea onnistumisen elämyksiä ja iloista meininkiä tuottava tapa oppia. Tapa toimii alkuvaiheen opiskeluun jossa kannustus ja innostus ovat etusijalla, todellisen arvioinnin kannalta ei niinkään toimi, mutta jokaisen oppijan osaamisen varmistamiseen oiva keino. Päivän jälkeen jokainen taatusti osasi asiat. Jos samat hommat olisi teettänyt vain tehtävinä ei olisi keikuttu jännityksen ja epämukavuuden rajamailla mikä selkeästi lisäsi oppijoiden keskittymistä.

Ihmiskokeen sekä testihenkilöiden palautteen perusteella testipäivä pidetään joka jakson lopussa, näin meidän porukalta katosi ammattiaineista viimeinenkin teoriakoe.

Alina Mäkimartti

OPPIMISEN JA OSAAMISEN ARVIOINTI

OPPIMISEN ARVIOINTI

Ammatillisen perustutkinnon perusteissa sanotaan oppimisen arvioinnista:

-       Oppimisen arvioinnin tavoite on, että opiskelija tietää, mitä hän osaa ja mitä hänen on vielä opittava.

-       Oppimisen arvioinnissa opettajan ja työpaikka ohjaajan tulee käyttää opiskelijaa motivoivia ja aktivoivia menetelmiä. Niiden avulla tuetaan ja motivoidaan opiskelijaa ammattitaitovaatimusten tai tavoitteiden saavuttamisessa sekä kehitetään opiskelijan itsearviointitaitoa.

-       Oppimista arvioidaan koko opiskelun ajan antamalla opiskelijalle suullista tai kirjallista palautetta oppimisen etenemisestä.

-       Palautteella tuetaan ja ohjataan opiskelijaa mahdollisimman hyviin suoritukseen tuomalla esille opiskelijan vahvuudet.

-       Oppimisen arvioinnin perusteella tehdään tarvittavat muutokset opiskelijan opetukseen ja oppimisen tutkemiseen. Muutokset kirjataan henkilökohtaiseen opiskelisuunitelmaan. Omassa toiminnassa olen pyrkinyt tukemaan opiskelijaa ja antamaan suullista palautetta positiivisesti sekä osoittanut kuitenkin kehitettävät kohdat.

OSAAMISEN ARVIOINTI

Osaamistavoitteet konkretisoidaan työtehtäviksi ja arviointikohteiksi (työpaikalla tai projektissa). Arviointilomake on tarkoitettu opiskeluprosessin alustavaan suunnitteluun tilanteessa, jossa opiskelija suorittaa yhden tai useamman opintojakson työpaikalla (palkallisessa työssä) tai työpaikkalähtöisessä projektissa. Lomake toimii opintojaksoon ja työtehtäviin perehdytyksenä. Sen avulla pyritään konkretisoimaan, mitä opintojakson osaamistavoitteet (oppimistavoitteet) tarkoittavat konkreettisena tekemisenä eli missä työtehtävissä opiskelija voi harjaantua niiden vaatimassa osaamisessa. Ohjauskeskustelussa neuvotellaan yhteinen ymmärrys osaamistavoitteista ja esimerkitetään, miten vaadittu osaaminen näyttäytyy konkreettisissa työtehtävissä ja -tilanteissa. Lisäksi keskustellaan vähintäänkin hyväksyttävän osaamisen tasosta tai arvosanakohtaisista kriteereistä (mitä ja millä tasolla opiskelijan tulee tietää, taitaa, ymmärtää).(OPH.)

Oppimisen ja osaamisen arvioinnissa käytän itsearviointia, niin että opiskelija päivän päätteeksi kirjoittaa päivän saavutuksista. Itsearviointi käydään yhdessä läpi keskustellen. Itsearviointivihko on kuin työtehtäväpassi, jota Osataan-projektissa on kokeiltu.

Lähde

http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/lukiokoulutus/oppimisen_arviointi

http://blogit.haaga-helia.fi/osataan/tyokalut/

Kimmo Lindgren

Oppimisen ohjaaminen ja arviointi - kysymykset ja vastaukset

Tästä linkistä löytyy PM14 Espoon ryhmän kysymykset 

ja PM13 Ospe-ryhmän vastaukset.

Osaan.fi

Oppimisen arviointia tukee www.osaan.fi sivusto, jossa oppija/ tutkinnonsuorittaja testaa ja arvioi osaamistaan numeraalisesti. Paras käytäntö jo opiskelujen alussa on, että kouluttaja/ opettaja on mukana tämän ensimmäisen oman osaamisen arvioinnin aikana (aikaa vievää ja voi toteuttaa esim. ryhmässä)! Mitä huolellisemmin tämän teet, sitä paremmin selvität oppijan tuen tarpeen. Oppijan on vaikea arvioida osaamistaan, jos hän ei hahmota kunkin osan osia kokonaisuudessaan, eikä välttämättä edes ymmärrä mitä kunkin kriteerin osaaminen tarkoittaa käytännön työelämässä/ tulevissa tutkintotilaisuuksissa. Tämän kokonaisuuden ymmärtäminen ja oman kulloisenkin osaamisensa mittaaminen opintojen edetessä auttaa oppijaa kehittämään itseään opintojen aikana ja kehittymään tutkintotilaisuuksia varten.

Oppijan/ tutkinnonsuorittajan osaamisen arviointi erilaisilla tavoilla (suullista tai kirjallista palautetta) on siis tärkeää oppimisen kannalta, mutta myös opijan itsearvioinnin kehittäminen on osa itsensä kehittämistä.

Tutkintotilaisuudessa ja sen jälkeen annetun arvioinnin merkitys on suuri, koska niistä riippuu läpäiseekö tutkinnon vai ei. Tutkinnon (perustutkinnot) arvosanat ja opintokortin arvosanat saattavat vaihdella, koska itse tutkintotilaisuus ei mielestäni ole luonnollinen” työelämän tilanne, koska sitähän arvioidaan ja silti työnantajat jättävät usein opintokortin katsomatta, vaikka siinä mielestäni näkyvät oppijan todelliset vahvuudet ja kehittämisen kohteet.

Arvioinnilla ja palautteella oikein annettuna saadaan oppimista aikaan! Oppimisen arvioinnin tavoite on, että opiskelija tietää, mitä hän osaa ja mitä hänen on vielä opittava. Oppimisen arvioinnissa opettajan tai työpaikkaohjaajan tulee käyttää opiskelijaa motivoivia ja aktivoivia menetelmiä. Niiden avulla tuetaan ja motivoidaan opiskelijaa tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten tai tavoitteiden saavuttamisessa sekä kehitetään opiskelijan itsearviointitaitoa. Opiskelija arvioi oppimistaan tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten, tavoitteiden ja arviointikriteereiden perusteella (opiskelijan arvioinnin hyviä käytäntöjä/ OPH).

Matti Keinonen

OSAAN.FI - OIVA VERKKOTYÖKALU

 Tunnustan, kun aikanaan löysin OSAAN.FI sivuston, aluksi käytin ohjelmaa enemmänkin opiskelija viihdykkeeksi, kuin opiskelija itse arvioinnin tukena opiskelun alussa sekä opiskelun aikana. Osaan.fi on opetushallituksen luoma ja tukema oman osaamisen arviointiin ja ainutlaatuisen hyvä työkalu kenelle tahansa, joka on kiinnostunut arvioimaan osaamistaan itseä kiinnostavassa ammatissa. Täältä löytyvät myös erialojen näyttötutkintovaatimukset, perus- ja ammattitutkintojen osaamisvaatimukset.

HUMANISTINEN JA KASVATUSALA

KULTTUURIALA

YHTEISKUNTATIETEIDEN, LIIKETALOUDEN JA HALLINNON ALA

LUONNONTIETEIDEN ALA

TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN ALA

LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA

SOSIAALI-, TERVEYS- JA LIIKUNTA-ALA

MATKAILU-, RAVITSEMIS- JA TALOUSALA

Otsikoiden alta pääsee tutkimaan tarkemmin koulutuksia ja niihin liittyviä vaatimuksia.

Kun aloitin opiskelun OSPE ryhmässä, aloin miettimään omia käytäntöjäni opetuksessa sekä miten ja mitä verkossa olevaa materiaalia voisin hyödyntää työssäni. Aloin miettimään Osaan.fi hyödyntämistä ja käyttöä tarkemmin. Siihen saakka olin käyttänyt satunnaisesti ohjelmaa opiskelija HOPS:n teon yhteydessä. Lähtökohtana oli lähinnä kertoa ja näyttää ohjelma mitä hän voisi käyttää omaan osaamisensa arviointiin opiskelun alussa.

N. vuosi sitten kyselin opiskelijoilta, olivatko tehneet oman arvioinnin. Pääsääntöisesti vastaus oli, etteivät olleet tehneet sitä, suurin osa oli kuitenkin käynyt sivustolla. Aloin miettimään tarkemmin, miten voisin hyödyntää ja miten tämä pitäisi toteuttaa opiskelijoita hyödyntävällä tavalla.

Päätin kokeilla erilaisia toimintatapoja. Otin 9 opiskelijan ryhmän ja jaoin heidät satunnaisesti valittuna 3:een ryhmään. Ensimmäisen ryhmän pyysin HOPS:n teon yhteydessä tutustumaan osaan.fi ja vastaamaan osaamisen arviointiin omalla ajallaan. Toiselle ryhmälle teetin tehtävän (itsenäisesti) oppilaitoksessa HOPS:n yhteydessä, en puuttunut mitenkään heidän vastaamisiinsa. Pyysin ryhmää lähettämään tulokset sähköisesti minulle. Kaikki lähettivät vastauksensa. Kolmannen ryhmän kanssa teimme yhdessä opiskelijoiden kanssa ohjelman, en toki puuttunut heidän omiin arviointeihinsa osaamisestaan, lähinnä keskustelimme arvioinnin osa-alueista, lähinnä konsulttina, kertomalla mitä kysymykseen liittyviä asioita on tarkoitus arvioida. Luonnollisesti otin arviointien tulokset talteen ja kerroin opiskelijoille, että teemme arvioinnin uudestaan opiskeluiden loppuvaiheessa.

Päätelmä Osaan.fi osalta voin todeta kokeilun jälkeen, ensimmäisen ryhmän kohdalla ei luonnollisesti ollut mitään merkittävää hyötyä asian esille tuomisesta. Yksi opiskelija kertoi vastanneensa kysymyksiin. Hänen arvionsa oli ettei hän saanut muuta hyötyä kuin tietoa vähän enemmän näyttötutkinnoista. Toisen ryhmän osalta tulos oli saman suuntainen opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. Kouluttajat tosin totesivat vastausten olleen hyviä opiskelun alussa kun suunnittelivat opettamisen sisältöjä. Mainittakoon, opiskelijoille kerrottiin tulosten menevän myös kouluttajien käyttöön,  ei luonnollisesti julkiseen käyttöön.

Kolmannen ryhmän kanssa saimme luonnollisesti parhaat tulokset aikaiseksi. Ryhmän kanssa käytiin opiskelujen puolivälin kohdalla uudestaan sama ohjelma. Nyt keskustelimme vastausten yhteydessä asioista mitkä opiskelussa olivat sujuneet hyvin ja missä osa-alueissa opiskelija koki tarvitsevansa lisää harjoitteita. Lopuksi vertasimme kaavioita, mitä käytimme arviointina opiskelija osaamisen kehittymisenä.

Oheessa yllä on mallit tuloksista ja näitä vertaamalla ja keskustelemalla koin kouluttajana saaneeni varsin hyvän kuvan opiskelija osaamisen tasosta. Yhteenvetona voin todeta miksi emme hyödynnä verkossa olevaa valmista aineistoa joka antaa mahdollisuuksia kehittää myös omaa osaamista.

Koen itse Osaan.fi olevan malliesimerkki hyvästä verkkotyökalusta jonkalaisia toivoisin alan IT-osaajien luovan työkaluiksi. Tutustukaa ja nauttikaa työnne tuloksista hyvillä työkaluilla.

Verkostumaan

Ari Hotti

Lähde:

Osaan.fi

OPPIMISEN ARVIOINTI - Helena Wallius

Konstruktivistinen oppimiskäsitys opetuksessa ja mitä se merkitsee oppimisen arvioinnille?

Itsekin erilaisia arviointitilanteita muistelemalla, positiivisina korostuvat erilaiset suorittamalla tehdyt tehtävät kuten esseet, oppimistehtävät ym. Negatiivisina minulle ainakin korostuvat esim. kokeet ja tentit.  Kumpi tapa on sitten parempi? Oma kokemukseni ainakin on, että esim. loppukoe ei ainakaan ole oppimistani parantanut. Tietenkin hetkellisesti se on saanut minut lukemaan asioita ulkoa, mutta en usko, että se on auttanut minua niitä asioita sisäistämään ja muistamaan jatkossa. Me kaikki olemme erilaisia oppijoita, mutta ainakin minä opin enemmän tekemällä ja saamalla useasti palautetta, niin "hyvää tai huonoa". Nykypäivänä onneksi opetuksen lisäksi huomiota kiinnitetään yhä enemmän oppimiseen.

Opetusharjoittelusuunnitelmassani oppimiskäsityksenäni on humanistisen oppimiskäsitys. Nyt asiaa pohdittuani lisään sinne vielä aika isoonkin rooliin konstruktivistisen oppimiskäsityksen. Tässä oppimiskäsityksessä oppiminen nähdään aktiivisena tiedon rakentamisena. Tieto ei siirry suoraan esim. opettajalta oppijalle, vaan hän rakentaa tiedon uudelleen ja soveltaa uutta tietoa aiemmin opittuun ja koettuun.  Oppija siis kokemustensa kautta konstruoi ja rakentaa tietoa, valikoi ja tulkitsee informaatiota ja jäsentää sitä aikaisempiin tietoihin ja näkemyksiinsä nivoutuneena. Arviointiin osallistuvat niin opettaja ja oppija kuin muutkin opiskelutoverit. Alla olevassa kaaviossa on konstruktiivisen oppimiskäsityksen suuntaukset, periaatteet, oppiminen ja mitä se korostaa: http://cmapspublic2.ihmc.us/rid=1129817688037_1688067918_2867/konstruktivismi.cmap

Verkkotutorin arkisto osoitteessa http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/konstr2.htm sanoo, että "Ihminen ei ole uutta oppiessaan "tabula rasa" (tyhjä taulu), vaan hänellä on aikaisemmista tiedoista, taidoista ja asenteista muovautunut kognitiivinen rakenne, joka toimii perustana uuden tiedon käsittelylle ja tulkinnalle. Oppiessaan ihminen jatkuvasti rakentaa omaa "tiedon valtaväyläänsä", kiviä siirtäen, purkaen ja paikkaillen."

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen myötä opetuksen arviointia on alettu tarkastelemaan laajemmin (Tynjälä 2002, 169.) Koen, että itsellänikin arviointi on olennainen osa opetusta ja oppimista, se ei ole vain opetuksesta ja oppimisesta oleva erillinen tapahtuma. Meillä oppimisessa on mukana myös koira ja lopputulosta tärkeämpää on oppimisprosessi. Keskitymme tiedon määrän sijasta laatuun ja haluamme nähdä, että oppijan tiedoissa ja taidoissa on tapahtunut kehitystä ajan kuluessa. Oppijan tekemät virheetkin ovat hyväksyttäviä ja luonnollinen osa oppimisprosessia. Tärkeintä on, että oppija on oikeasti ymmärtänyt oppimansa. Meillä esim. oppijalla saattaa mennä kesken koulutuksen "työväline" eli koira vaihtoon erilaisista syistä johtuen ja silloin hänen oppimistaan ei voida arvioida pelkästään perinteisen arvioinnin eli loppukokeen perusteella. Lisäksi arvioinnin ollessa osa oppimisprosessia tiedämme oppijan sen hetkiset tiedot ja taidot ja hänen kykynsä selviytyä uuden koiran koulutuksessa. Tämä oppimistyyli "palvelee" oppijaa myös opiskelujen jälkeenkin, sillä tiedot ja taidot vanhenevat ajan kuluessa ja parhaiten mukana "tässä hetkessä" pysyy pitämällä motivaationsa haluta oppia uutta ja lisää!

Helena Wallius 23.6.2014

LÄHTEET

Tynjälä, P. 2002 Oppiminen tiedon rakentamisena: konstruktiivisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki:Kirjayhymä. 

Oppimisen ja osaamisen arviointi - Pertti Tuomaala

Oppimisen ja osaamisen arviointia voidaan äkkiseltään luulla vaikeaksi erottaa toisistaan. Mielestäni ammatillisessa opetuksessa tämä käy loppujen lopuksi varsin helposti. Otan tähän esimerkiksi yhden helpoimmista kohteista, joita olen opettanut aloittavalle luokalle. Metriset mittalaitteet, kuten työntömitta kuuluu autonasentajan pakkiin yhtenä osana. Sitä joudutaan käyttämään lähes päivittäin töiden lomassa ja sen oppiminen ja käytön osaaminen on varmistettava ennen kuin voi luottaa annettuun mittatulokseen. Oppiminen toteutetaan käytössämme olevan Hmv Progiagsin opetusohjelman kautta, sekä mittalaitetta kädessä pitämällä ja tutkimalla. Käytössämme olevassa ohjelmassa on teoriaosuus itse mittalaitteesta, jossa työntömitan osien ja mittauksen lukeminen tulee hyvin esille. 

Tehtäväosiossa on koe näistä kohdista, jossa opiskelija pääsee itse näkemään ja myös opettaja oppimisensa tuloksia. Oppilas voi suorittaa harjoituksia myös vaikka kotonaan, koska ohjelmassa jokaisella on omat salasanat ja se on käytössä netin kautta ympäri vuorokauden oppimisensa tuloksia parannellen.  Sitten itse työntömitan käytön osaamisen arviointi suoritetaan työhallissa luomamme eri kokoisten joko reiällisten, ulkohalkaisijoiden, pituisten ja syvyisten kappaleiden mittauskokeella. Tässä tulee mielestäni konkreettisesti esiin oppimisen siirtäminen osaamisen arviointiin. Samalla tavalla voidaan erilaisia auton huoltoon tai korjaukseen liittyviä asioita paloitellen käydä läpi saamalla oppiminen ja osaaminen esiin.       

Oppimisen ja osaamisen arviointi - opintopiirin yhteenveto opiskeluista

Oppimisen ja osaamisen arvioinnista

Baarimestarin erikoisammattitutkinnossa mielestäni arviointi alkaa jo heti ensimmäisinä päivinä henkilökohtaistamisen merkeissä. Jokaisen oppijan jo olemassa oleva osaaminen tunnistetaan ja tämän pohjalta jokaiselle voidaan luoda omanlainen suunnitelma koulutuksen suhteen.

Baarimestarikoulutukseen hakeutuu hyvin monen tasoista oppijaa. Osa on työskennellyt baareissa parhaimmillaan yli kymmenen vuotta ja osa on hypännyt koulutukseen suoraan baaritarjoilija koulutuksesta, jolloin kokemusta baarityöskentelystä on kertynyt maksimissaan yksi vuosi. Tämän takia joudun arvioinnissa ottamaan huomioon jokaisen henkilön taustan ja liikeidean missä he toimivat. En voi arvioida osaamista yhden muotin mukaan vaan arviointi perustuu oppijan oman työpaikan hallintaan ja yleiseen riittävään osaamiseen muissakin liikeideoissa. Arviointi menee siis tutkinnon perusteiden ja henkilön työpaikan mukaan. Tämä tekee arvioinnista todella haastavaa ja poikkeaa monen muun tutkinnon arvioinnista.

Palautetuokiot ovat hyvin tärkeitä koulutuksen aikana ja pyrin pitämään niitä mahdollisimman useasti. Jokainen voi tuokioissa kertoa asioista mitkä askarruttavat minulle henkilökohtaisesti. Jokaisen tarpeet koskien työpaikkaa ja opiskelua tulee ottaa vahvasti huomioon. Ennen varsinaista arviointia on hyvin tärkeää tehdä jokaiselle selväksi mikä on tutkinnon ja opiskelun tavoite.

Harjoitustyöt ovat yksi arvioinnin kriteeri. Harjoitustöille on varattu joka viikko kahdeksan tuntia aikaa etäopiskeluna. Tehtävät käydään läpi seuraavana lähipäivänä ja osa tehtävistä on minulle palautettavia. Yksi arvioinnin peruste on myös korvaavat tehtävät, jotka otin koulutukseeni mukaan oman koulun innoittamana. Nyt kukaan ei voi sanoa, että toinen pääsee helpommalla kun ei ole paikalla. Tehtävät palautettiin minulle ja annoin niistä palautteen.

Tekninen osaaminen on hyvin tärkeässä roolissa baarimestarin työssä. Tekniikkaa harjoitellaan monivaiheisesti pienryhmissä ja tekniikat videoidaan. Palautetta ja arviointia tulee suoritusten tekemisessä jatkuvasti. Arviointi tehdään kannustavassa mielessä, koska jotkut ovat todella arkoja olemaan esillä ja varsinkin kameran edessä. Kaikki tekniikkavideot arvioidaan ryhmässä ja annetaan palaute. Kaikki videot on oltava tehtynä ennen valmistumista. Tekniikasta on myös yksi testi koepäivänä.

Kokeilla mitataan teoriaosaaminen. Kokeet ovat monivaiheisia ja kestävät koko koulupäivän. Oppijoiden teoriaosaaminen on oltava kunnossa ennen tutkintotilaisuuksia. Näin varmistetaan, että jokainen osaa kaikki baarimestarin työhön liittyvät asiat riittävän hyvin.  Kaikista kokeista tulee palaute ja kokeet käydään lopuksi yhdessä läpi ja niistä keskustellaan porukalla.

Itsearviointi tapahtuu palautetuokioissa joissa käydään läpi miten opinnot ovat molempien osapuolien mielestä sujuneet. Oppija itse tietää parhaiten mitkä asiat tuottavat eniten haastetta ja vaativat lisää harjoitusta ja tukea. Arvioinnin mukaan pidän koululla myös päiviä jolloin kaikki apua tarvitsevat voivat tulla minun kanssani harjoittelemaan tekniikoita tai tekemään teoriaan liittyviä tehtäviä. Tämä on saanut oppijoilta paljon kiitosta. Oppijat arvioivat omaa suoritustaan ja muiden oppijoiden suorituksia läpi koulutuksen. Tämä auttaa myös ryhmäytymisessä ja ohjaaja seuraa, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Eniten kasva ongelma on monien oppijoiden huono itsetunto, johon jatkuva itsearvioinnin harjoittelu auttaa. 

Liitteenä hyvä gradu arviointien vaikutuksista itsetuntoon:

http://tampub.uta.fi/handle/10024/81125

Juha Haavisto