Oppimisen ja osaamisen arviointi - Heli Halonen

OSAAMISEN NÄYTTÄMINEN AIDOSSA TYÖYMPÄRISTÖSSÄ

Ammattiosaamisen näytöt ovat ammattiin opiskelun keskeinen osa. Ammatillisten tutkinnon osien vaatima osaaminen osoitetaan ja arvioidaan ammattiosaamisen näytöllä sekä muulla osaamisen arvioinnilla. Näytössä opiskelija osoittaa käytännön työtehtävässä tai -tilanteessa, kuinka hyvin hän on saavuttanut työelämän vaatiman ammattitaidon. Näyttöjä tulee kehittää edelleen työelämälähtöisesti ja sitoa niitä entistä vahvemmin työssäoppimisjaksoihin. Koulutuksen järjestäjän käytännön toiminnassa ammattiosaamisen näyttöjen integrointi työssäoppimiseen edelleen hakee erilaisia muotoja eri koulutusaloilla. (Koramo 2011, 10-13.)

Kokemukseni mukaan varsinkin nuorten osalta turvallisuusalan perustutkinnon näyttöjen järjestäminen työssäoppimispaikoilla on haastavaa. Yhtenä syynä tähän on se, että iso osa opiskelijoista pääsee oman alan työssäoppimispaikkaan vasta opiskelujen loppuvaiheessa eli käytännössä kolmannen lukuvuoden keväällä. Alan työtehtäviin (vartijan ja järjestyksenvalvojan tehtävät) vaaditaan täysi-ikäisyyttä ja osa saavuttaa tämän ajallisen virstanpylvään vasta tuolloin. Toisena syynä on se, että työssäoppimispaikat ovat voittoa tavoittelevia palvelualan yrityksiä, joissa ihmisten työaikaa ei mielellään käytetä mihinkään, mikä ei ole konkreettisesti tuottavaa toimintaa. Näyttösuorituksen seuraamiseen ja arviointiin ei siis ole mahdollista sitoa henkilökuntaa. Kolmas syy liittyy tähän toiseen. Koulutettuja työpaikkaohjaajia on hyvin vähän. Käytännössä koulutuksiin osallistuvat sellaiset päällikkötason henkilöt,  jotka ovat erityisesti kiinnostuneet työssäoppijoiden ohjaamisesta ja joilla on mahdollista itse järjestellä työaikaansa koulutusten aikatauluihin sopiviksi. Heillä sitten on harvemmin mahdollisuutta käyttää aikaa työssäoppijan konkreettiseen opastamiseen työtehtäviin tai hänen suoriutumisensa arviointiin. Perehdyttämisen suorittavat yleensä työssäoppijan kanssa samassa työpisteessä työskentelevät työntekijät. Neljäntenä syynä on turvallisuusalan palvelujen erityisluonteisuus siinä mielessä, että palvelu suoritetaan yleensä asiakkaan omissa tiloissa ja työtehtävissä ollaan tekemisissä asiakkaan turvallisuuteen liittyvien, usein salassa pidettävien, asioiden kanssa. Läheskään kaikki asiakkaat eivät sallisi työssäoppijan opettajan läsnäoloa mahdollisessa näyttötilanteessa.

Toimin koko viime kevään ajan työssäoppimisjakson ohjaavana opettajana valmistuvalle ryhmälle. Tehtävänäni oli siis varmistaa, että työpaikalla, oppilaitoksella ja opiskelijalla on yhteinen käsitys työssäoppimisen tarkoituksesta, käytännön järjestelyistä ja oppimistavoitteista sekä pohtia kunkin opiskelijan ja hänen työpaikkaohjaajansa kanssa henkilökohtaisempia oppimistavoitteita ja arvioida oppimista jakson lopussa. Lähes poikkeuksetta opiskelijat tuntuivat saavuttavan Vartiointitoiminta-nimisen tutkinnon osan osaamistavoitteita hyvällä ja kiitettävällä tasolla työssäoppimisjakson aikana. Työpaikkaohjaajat olivat tyytyväisiä heidän osaamiseensa ja työpanokseensa. Suuri osa opiskelijoista sai heti valmistumisen jälkeen työtä työssäoppimispaikastaan.

En voinut olla kiinnittämättä tässä yhteydessä huomiota siihen, että nämä erittäin hyvin vartiointitoiminnan työssäoppimisessa menestyneet opiskelijat mielestäni alisuoriutuivat näytöstä, joka järjestettiin oppilaitoksessa. Näyttöön kuului dramatisoitu tilanne, jossa opiskelija toimi vartijana. Kuvitteellisena tilanteena oli hälytystehtävä. Vartija sai tehtäväkseen mennä hälyttäneeseen asiakaskohteeseen ja toimia siellä tilanteen edellyttämällä tavalla. Kokonaisuudessaan näyttösuoritukset olivat tyydyttävää tasoa. Joukossa oli muutamia kiitettäviä ja muutamia hylättyjä.

Ihmettelin tätä mielestäni ryhmän todelliseen osaamiseen nähden huonoa tasoa kovasti. Ymmärsin, että aito työympäristö aitoine asiakkaineen ja lunnollisine, joskin haastavine, tilanteineen antaa opiskelijoille paremmat mahdollisuudet suoriutua työtehtävistä heidän osaamisensa oikealla tasolla. Tavoitteenani on jatkossa etsiä työssäoppimispaikkojen kanssa toimivia mahdollisuuksia ammattiosaamisen näyttöjen järjestämiseen nimenomaan aidossa työympäristössä oikeiden työtehtävien parissa. Tämä vaatii suurempaa panosta työpaikkaohjaajien perehdyttämiseen erityisesti arvioinnin osalta sekä resurssiongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä yritysten vastuuhenkilöiden kanssa.

Koramo, M. 2011. Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tilannekatsaus 2011. Opetushallitus: Rapotit ja selvitykset 2011:15.