Konstruktivistinen oppimiskäsitys
opetuksessa ja mitä se merkitsee oppimisen arvioinnille?
Itsekin
erilaisia arviointitilanteita muistelemalla, positiivisina korostuvat erilaiset
suorittamalla tehdyt tehtävät kuten esseet, oppimistehtävät ym. Negatiivisina
minulle ainakin korostuvat esim. kokeet ja tentit. Kumpi tapa on sitten parempi? Oma kokemukseni
ainakin on, että esim. loppukoe ei ainakaan ole oppimistani parantanut.
Tietenkin hetkellisesti se on saanut minut lukemaan asioita ulkoa, mutta en
usko, että se on auttanut minua niitä asioita sisäistämään ja muistamaan
jatkossa. Me kaikki olemme erilaisia oppijoita, mutta ainakin minä opin enemmän
tekemällä ja saamalla useasti palautetta, niin "hyvää tai huonoa". Nykypäivänä
onneksi opetuksen lisäksi huomiota kiinnitetään yhä enemmän oppimiseen.
Opetusharjoittelusuunnitelmassani
oppimiskäsityksenäni on humanistisen oppimiskäsitys. Nyt asiaa pohdittuani
lisään sinne vielä aika isoonkin rooliin konstruktivistisen oppimiskäsityksen.
Tässä oppimiskäsityksessä oppiminen nähdään aktiivisena tiedon rakentamisena.
Tieto ei siirry suoraan esim. opettajalta oppijalle, vaan hän rakentaa tiedon
uudelleen ja soveltaa uutta tietoa aiemmin opittuun ja koettuun. Oppija siis kokemustensa kautta konstruoi ja
rakentaa tietoa, valikoi ja tulkitsee informaatiota ja jäsentää sitä
aikaisempiin tietoihin ja näkemyksiinsä nivoutuneena. Arviointiin osallistuvat
niin opettaja ja oppija kuin muutkin opiskelutoverit. Alla olevassa kaaviossa on
konstruktiivisen oppimiskäsityksen suuntaukset, periaatteet, oppiminen ja mitä
se korostaa: http://cmapspublic2.ihmc.us/rid=1129817688037_1688067918_2867/konstruktivismi.cmap
Verkkotutorin
arkisto osoitteessa http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/konstr2.htm sanoo, että "Ihminen ei ole uutta oppiessaan "tabula
rasa" (tyhjä taulu), vaan hänellä on aikaisemmista tiedoista, taidoista ja
asenteista muovautunut kognitiivinen rakenne, joka toimii perustana uuden
tiedon käsittelylle ja tulkinnalle. Oppiessaan ihminen jatkuvasti rakentaa omaa
"tiedon valtaväyläänsä", kiviä siirtäen, purkaen ja paikkaillen."
Konstruktivistisen
oppimiskäsityksen myötä opetuksen arviointia on alettu tarkastelemaan laajemmin
(Tynjälä 2002, 169.) Koen, että itsellänikin arviointi on olennainen osa
opetusta ja oppimista, se ei ole vain opetuksesta ja oppimisesta oleva
erillinen tapahtuma. Meillä oppimisessa on mukana myös koira ja lopputulosta
tärkeämpää on oppimisprosessi. Keskitymme tiedon määrän sijasta laatuun ja haluamme
nähdä, että oppijan tiedoissa ja taidoissa on tapahtunut kehitystä ajan
kuluessa. Oppijan tekemät virheetkin ovat hyväksyttäviä ja luonnollinen osa
oppimisprosessia. Tärkeintä on, että oppija on oikeasti ymmärtänyt oppimansa. Meillä
esim. oppijalla saattaa mennä kesken koulutuksen "työväline" eli
koira vaihtoon erilaisista syistä johtuen ja silloin hänen oppimistaan ei voida
arvioida pelkästään perinteisen arvioinnin eli loppukokeen perusteella. Lisäksi
arvioinnin ollessa osa oppimisprosessia tiedämme oppijan sen hetkiset tiedot ja
taidot ja hänen kykynsä selviytyä uuden koiran koulutuksessa. Tämä oppimistyyli
"palvelee" oppijaa myös opiskelujen jälkeenkin, sillä tiedot ja
taidot vanhenevat ajan kuluessa ja parhaiten mukana "tässä hetkessä"
pysyy pitämällä motivaationsa haluta oppia uutta ja lisää!
Helena
Wallius 23.6.2014
LÄHTEET
Tynjälä, P.
2002 Oppiminen tiedon rakentamisena: konstruktiivisen oppimiskäsityksen
perusteita. Helsinki:Kirjayhymä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti