Amiksenopen ajatuksia arvioinnista

Amiksenopen ajatuksia arvioinnista

Yhteenveto pienimuotoisesta ihmiskokeesta jossa ryhmä suunnitteli omat oppimisen ja osaamisen arviointikäytäntönsä. Hommaan ryhdyttiin koska ope haluaa saada käytäntöön oppimaansa. Keskustelun ja suunnittelun pohjaksi ryhmä tutki erilaisia arvioinnin tapoja, oppimisen ja osaamisen eroja, ammattitaitovaatimuksia sekä keinoja objektiiviseen arviointiin. Pohjatyö nosti esiin todella hyviä kysymyksiä ryhmässä, keskustelua syntyi mm. temperamentin-, esiintymistaitojen ja kaverisuhteiden  vaikutuksesta.

Nyt se tapahtui, viimeinkin! Numerolla ei enää arvioida oppijan tasoa.

Uusi tilanne pisti liikkeelle useiden arviointimallien kokeilun ryhmässä. Alkuun kartoittamaan oppijoiden ehdotuksia ja ajatuksia siitä mitä on hyvä arviointi. Open mielestä arvioinnin pitää olla sellaisessa muodossa että siitä oppija saa välittömästi hyödyn tasonsa kehittämiseen mikäli kokee tarpeelliseksi. Keskustelimme myös siitä ettei perustutkinnon jokaisesta osasta into riitä kiitettävään suoritukseen, opiskeltava työtehtävien kenttä on niin laaja että aniharvoin kaikki kiinnostaa. Joskus oppijalle itselleen riittää hyväksytty suoritus jostakin osasesta ja mielenkiinnon kohteeseen jää näin ollen paukkuja panostaa täysillä. Open mielestä olemme henkilökohtaistamisen ytimessä, todellisen elinikäisen oppimisen lähteillä.

Millä perusteella arvioidaan?

Ope ja ryhmä miettivät keinoja millä tavoin opetussuunnitelman arviointikriteerit oppisi parhaiten? Pohdinnan tuloksena syntyy seuraavanlainen järjestely: oppija arvioi oman osaamisensa tason ennen kunkin aiheen opiskelun aloittamista käymällä arviointikriteerit läpi, valmis itsearviointi esitetään opettajalle. Käytännössä suosituimmaksi tavaksi valikoitui osaamisen listaaminen luettelona. Oppijat halusivat listata samalla myös aiheet jotka heitä eniten tulevalla kurssilla kiinnostavat. Ope on tyytyväinen, oppija todella tietää mitä seuraavalla kurssilla on tulossa ja odottaa kiinnostuksenkohteitaan.

Mitä eroa on oppimisen ja osaamisen arvioinnilla?

Oppimisen arvioinnissa käytetään menetelmänä toveriarviointia, oppijoiden mielestä siinä hommassa on motivaatio kohdallaan kun kaverille täytyy kertoa mielipide tuotoksestaan. Arviointi tehdään parityönä, parit arvotaan.

Osaamisen arviointi suoritetaan kiertämällä kaikki arvioitaviksi viimeistellyt konkreettiset työt ryhmänä ja opettaja arvioi lopputuloksen maalausalan yleisten laatumääräysten kriteerien mukaan, sekä tietysti keskustellaan työstä, eri toteutusvaihtoehdoista, käytettyjen materiaalien ominaisuuksista ym. Tällä tavoin ei saada kaikkea työvaiheissa tarvittavaa osaamista todettua joten oppijat halusivat että yksittäiset arvioinnin kohteet pilkotaan erilleen ja työvaiheissa tapahtuva osaaminen näytetään opettajalle teoriakokeena. Ope on pyrkimässä kokonaan eroon teoriakokeista ja ehdotti että osaaminen näytettäisiin opelle käytännössä. Kokeilimme hommaa sopimalla testipäivän kurssin loppuun, aiheina olivat värioppikansion esittely, prosenttilasku, pinta-alan mittaaminen, timpurin jiiri, väriopin tehtävänä maalin sävyttäminen mallin mukaan ja työturvallisuus telinetöissä. Testipäivä järjestettiin jakamalla aamulla kirjallinen ohje jossa kaikki suoritettavat tehtävät, jokaiselle hommalle oli oma pisteensä ja suoritusjärjestys oli vapaa. Kun oli valmis esittämään tuotoksensa oppija pyysi open paikalle, arvioi ensin itse suorituksensa ja opettaja esitti suullisesti kysymyksiä tehtävästä. Testipäivänä oli ennenkuulumaton hyörinä ja tekemisen meininki!  Ope oli hieman skeptinen testipäivän suhteen mutta lopputulos oli tosi hyvä. Tämä tapa testata motivoi todella hyvin myös oppijat joilta aiemmin on saanut karhuta kirjallisia tehtäviä ja kansioita työläästi. Ennen kaikkea onnistumisen elämyksiä ja iloista meininkiä tuottava tapa oppia. Tapa toimii alkuvaiheen opiskeluun jossa kannustus ja innostus ovat etusijalla, todellisen arvioinnin kannalta ei niinkään toimi, mutta jokaisen oppijan osaamisen varmistamiseen oiva keino. Päivän jälkeen jokainen taatusti osasi asiat. Jos samat hommat olisi teettänyt vain tehtävinä ei olisi keikuttu jännityksen ja epämukavuuden rajamailla mikä selkeästi lisäsi oppijoiden keskittymistä.

Ihmiskokeen sekä testihenkilöiden palautteen perusteella testipäivä pidetään joka jakson lopussa, näin meidän porukalta katosi ammattiaineista viimeinenkin teoriakoe.

Alina Mäkimartti