Laissa ammatillisesta koulutuksesta (L 601/2005, 25 §) on säädetty, että arvioinnilla
ohjataan, motivoidaan ja kannustetaan opiskelijaa tavoitteiden saavuttamiseen,
tuetaan opiskelijan myönteisen minäkuvan kehittymistä sekä kasvua ammatti–ihmisenä. Opiskelijoille ja kaikille
arviointiin osallistuville on tiedotettava ennen opintojen alkamista arvioinnin periaatteista
ja niiden soveltamisesta (A 603/2005, 3 §).
Tiedotettavia asioita ovat
arvioinnin tehtävät ja tavoitteet, osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen,
oppimisen ja osaamisen arviointi sisältäen työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näytöt,
arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit, arvosanasta päättäminen, arvioinnin uusiminen ja
arvosanojen korottaminen, arvioinnin oikaiseminen sekä tutkintotodistuksen
saaminen.
Oppilaitoksessa
tiedottamisen tavoitteena on toiminnan sujuvuuden takaaminen. Tiedottamisessa ovat
tärkeitä yhteiset pelisäännöt, tiedon muotoileminen ymmärrettävään muotoon sekä asioiden
kehitteleminen yhdessä keskustellen ja neuvotellen. Opiskelija on aktiivinen osapuoli,
jota rohkaistaan kysymään, tarkistamaan tietojaan ja pohtimaan opiskeluunsa
liittyviä asioita. Perusvaatimus on, että opiskelija on ymmärtänyt saamansa tiedon oikein.
Tiedottamisen kanaviksi voidaan valita suullinen, kirjallinen ja/tai sähköinen viestintä
kohderyhmän mukaan.
Oppilaitoksessa tulisi
olla kirjallinen suunnitelma siitä, miten opiskelijoiden arviointiin liittyvistä asioista
tiedotetaan. Suunnitelmasta pitää käydä ilmi tiedottamisen sisältö ja tehtävien
vastuunjaot.
Ongelmaperustaiseen oppimiseen
(Problem-Based Learning, PBL) perustuvaa kehittämis- ja kokeilutoimintaa on
toteutettu eri puolilla maailmaa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Ongelmaperustainen oppiminen ja pedagogiikka
on usein ymmärretty pelkästään opiskelun ja oppimisen metodina. Toisaalta monenlaisia
pedagogisia kokeiluja ja kehittämisprojekteja on nimetty ongelmaperustaiseksi
oppimiseksi. PBL liitetään yleisesti vain kasvatuksen ja koulutuksen
kontekstiin, vaikka sen teoreettiset perustelut ovat kiinteässä yhteydessä
työhön ja työssä oppimiseen.
Ongelmaperustaiselle pedagogiikalle on
vaarassa käydä samoin kuin monille muillekin edistyksellisille oppimisen
ideoille ja pedagogisille malleille: terve lapsi hukataan pesuvesien mukana. Yltämättä opetussuunnitelman
muutokseen asti ja pelkkinä teknisinä sovelluksina ilman syvällisempää
opetussuunnitelman muutosta, PBL-kokeilut yleensä epäonnistuvat tai niistä
luovutaan vähin äänin. Yleensä on jäänyt huomaamatta, että PBL ei ole
vain metodi vaan ajatustapa, joka
muuttaa käsitystä oppimisesta ja opettamista, sekä strategia, jonka avulla
kyetään perustavaan opetussuunnitelmamuutokseen ja oppilaitoskulttuurin
kehittämiseen. (Poikela 1998; Karila & Nummenmaa
2001; Poikela & Järvinen 2001; Poikela & Poikela
2001.)
Työn vaatimia tietoja ja taitoja ei
voida enää tuottaa vain formaalin koulutuksen ja opetuksen avulla. Työelämä
vaatii uudenlaisia pätevyyksiä, joihin kuuluvat itsenäinen tiedonhankinta ja
soveltaminen, ongelmanratkaisu, yhteistoiminta, moniammatillinen osaaminen ja ennen muuta kyky oppia
jatkuvasti.
Itse omassa työssäni olen aloittanut työstää
uudenlaista tapaa oppia, opettaa ja kehittää juuri PBL:n mukaisesti. PBL:n lähtöolettamuksena on, että
oppimista tapahtuu, kun aktiiviset ja itsenäiset oppijat ratkaisevat yhdessä
ongelmia, tutkivat oman ajattelunsa ja toimintansa taustalla olevia uskomuksia,
olettamuksia ja perusteita, pohtivat ilmiötä kuvaavia teoreettisia selityksiä
ja konstruoivat näin henkilökohtaista tietoa sekä ymmärtämistään (Boud 1985). Oppiminen
virittyy oppimisympäristössä, joka on oppijakeskeinen ja ongelmaperustainen.
Oppimisen perustana oleva ongelma voi
olla luonteeltaan skenaario, lähtökohta (trigger) tapaus tai strukturoitu
ongelma riippuen oppimisen tavoitteesta ja tarkoituksesta. Ongelmat ovat
lähtöisin työelämän ammatillista käytännöistä ja
vaativat huolellista suunnittelua
(Scmidt 1983, Barrows 1985, Woods
1994).
Olen ensimmäisen kerran osallistunut
PBL opetukseen asiakaslähtöisten palveluiden opetuksen osalta ja innostuin vastavuoroisuuden
ja monien ajatusten määrästä mitä aihe nosti esiin. Opettajan on pystyttävä ylittämään
perinteiset asiantuntijaopettajuuden rajat ja otettava selkeämmin vastuuta yhteisten ja yksilöllisten
oppimisprosessien ohjaamisesta ja johtamisesta. Tässä on varmasti haastetta
opettajalle, joka on toiminut alalla pitkään. Itselleni ainakin irrottautuminen
vanhoista perinteisistä opetusmenetelmistä on ollut iso muutos ja vastarintakin
on meinannut välillä saada vallan. Opettajakoulutuksen aikana OSPE-ryhmästä
olen saanut uusia ideoita ja vahvistusta uskaltaa kokeilla uusia menetelmiä ja
tekniikoita sekä välineitä. Kouluttajana olen kasvanut tämän 1,5 vuoden aikana
paljon ja saavuttanut hyviä tuloksia uusien kokeilujen osalta omassa työssäni oppimisen ja osaamisen arvioinneissa.