Amiksenopen ajatuksia arvioinnista
Yhteenveto
pienimuotoisesta ihmiskokeesta jossa ryhmä suunnitteli omat oppimisen ja
osaamisen arviointikäytäntönsä. Hommaan ryhdyttiin koska ope haluaa saada
käytäntöön oppimaansa. Keskustelun ja suunnittelun pohjaksi ryhmä tutki
erilaisia arvioinnin tapoja, oppimisen ja osaamisen eroja,
ammattitaitovaatimuksia sekä keinoja objektiiviseen arviointiin. Pohjatyö nosti
esiin todella hyviä kysymyksiä ryhmässä, keskustelua syntyi mm. temperamentin-,
esiintymistaitojen ja kaverisuhteiden
vaikutuksesta.
Nyt se tapahtui, viimeinkin!
Numerolla ei enää arvioida oppijan tasoa.
Uusi tilanne
pisti liikkeelle useiden arviointimallien kokeilun ryhmässä. Alkuun
kartoittamaan oppijoiden ehdotuksia ja ajatuksia siitä mitä on hyvä arviointi.
Open mielestä arvioinnin pitää olla sellaisessa muodossa että siitä oppija saa
välittömästi hyödyn tasonsa kehittämiseen mikäli kokee tarpeelliseksi.
Keskustelimme myös siitä ettei perustutkinnon jokaisesta osasta into riitä
kiitettävään suoritukseen, opiskeltava työtehtävien kenttä on niin laaja että aniharvoin
kaikki kiinnostaa. Joskus oppijalle itselleen riittää hyväksytty suoritus jostakin
osasesta ja mielenkiinnon kohteeseen jää näin ollen paukkuja panostaa täysillä.
Open mielestä olemme henkilökohtaistamisen ytimessä, todellisen elinikäisen
oppimisen lähteillä.
Millä perusteella arvioidaan?
Ope ja ryhmä
miettivät keinoja millä tavoin opetussuunnitelman arviointikriteerit oppisi
parhaiten? Pohdinnan tuloksena syntyy seuraavanlainen järjestely: oppija arvioi
oman osaamisensa tason ennen kunkin aiheen opiskelun aloittamista käymällä
arviointikriteerit läpi, valmis itsearviointi esitetään opettajalle.
Käytännössä suosituimmaksi tavaksi valikoitui osaamisen listaaminen luettelona.
Oppijat halusivat listata samalla myös aiheet jotka heitä eniten tulevalla
kurssilla kiinnostavat. Ope on tyytyväinen, oppija todella tietää mitä
seuraavalla kurssilla on tulossa ja odottaa kiinnostuksenkohteitaan.
Mitä eroa on oppimisen ja osaamisen
arvioinnilla?
Oppimisen
arvioinnissa käytetään menetelmänä toveriarviointia, oppijoiden mielestä siinä
hommassa on motivaatio kohdallaan kun kaverille täytyy kertoa mielipide
tuotoksestaan. Arviointi tehdään parityönä, parit arvotaan.
Osaamisen
arviointi suoritetaan kiertämällä kaikki arvioitaviksi viimeistellyt
konkreettiset työt ryhmänä ja opettaja arvioi lopputuloksen maalausalan
yleisten laatumääräysten kriteerien mukaan, sekä tietysti keskustellaan työstä,
eri toteutusvaihtoehdoista, käytettyjen materiaalien ominaisuuksista ym. Tällä
tavoin ei saada kaikkea työvaiheissa tarvittavaa osaamista todettua joten oppijat
halusivat että yksittäiset arvioinnin kohteet pilkotaan erilleen ja työvaiheissa
tapahtuva osaaminen näytetään opettajalle teoriakokeena. Ope on pyrkimässä
kokonaan eroon teoriakokeista ja ehdotti että osaaminen näytettäisiin opelle
käytännössä. Kokeilimme hommaa sopimalla testipäivän kurssin loppuun, aiheina
olivat värioppikansion esittely, prosenttilasku, pinta-alan mittaaminen,
timpurin jiiri, väriopin tehtävänä maalin sävyttäminen mallin mukaan ja
työturvallisuus telinetöissä. Testipäivä järjestettiin jakamalla aamulla
kirjallinen ohje jossa kaikki suoritettavat tehtävät, jokaiselle hommalle oli
oma pisteensä ja suoritusjärjestys oli vapaa. Kun oli valmis esittämään
tuotoksensa oppija pyysi open paikalle, arvioi ensin itse suorituksensa ja opettaja
esitti suullisesti kysymyksiä tehtävästä. Testipäivänä oli ennenkuulumaton
hyörinä ja tekemisen meininki! Ope oli
hieman skeptinen testipäivän suhteen mutta lopputulos oli tosi hyvä. Tämä tapa
testata motivoi todella hyvin myös oppijat joilta aiemmin on saanut karhuta
kirjallisia tehtäviä ja kansioita työläästi. Ennen kaikkea onnistumisen
elämyksiä ja iloista meininkiä tuottava tapa oppia. Tapa toimii alkuvaiheen
opiskeluun jossa kannustus ja innostus ovat etusijalla, todellisen arvioinnin
kannalta ei niinkään toimi, mutta jokaisen oppijan osaamisen varmistamiseen
oiva keino. Päivän jälkeen jokainen taatusti osasi asiat. Jos samat hommat
olisi teettänyt vain tehtävinä ei olisi keikuttu jännityksen ja epämukavuuden
rajamailla mikä selkeästi lisäsi oppijoiden keskittymistä.
Ihmiskokeen
sekä testihenkilöiden palautteen perusteella testipäivä pidetään joka jakson
lopussa, näin meidän porukalta katosi ammattiaineista viimeinenkin teoriakoe.
Alina Mäkimartti