Suullinen tentti arviointimenetelmänä

Opiskelijat usein sanovat tentin jälkeen, että asia olisi helpompi kertoa kuin kirjoittaa. Opetusharjoitteluni aikana halusin kokeilla suullista tenttiä yhden kurssin aihekokonaisuuden (verenkierto) arvioinnissa. Apuna suullisessa tentissä käytin anatomiamallia sekä kysymyskortteja. Opiskelijat saivat ”arpoa” itselleen neljä kysymystä, joista kaksi käsitteli toimintaa ja kaksi rakennetta. Suullinen tentti oli yksilötentti. Toiset tekivät oppimistehtävää, jottei turhaa odotteluaikaa syntynyt.

Suullisen tentin vahvuutena on tarkentavien kysymysten avulla saada selville opiskelijan todellinen osaaminen ja ymmärrys. Suullinen tentti mahdollistaa myös oppimistilanteen. Suullinen tentti voidaan pitää ryhmässä, jolloin on mahdollista oppia toisilta. Suullisen tentin heikkoutena voi olla se, että osa opiskelijoista kokee tentin ahdistavana. Lisäksi suullinen tentti voi olla vaikea arvioida puolueettomasti, koska tenttikysymykset eivät ole samat kaikille toisin kuin perinteisessä tentissä. (Hyppönen. O & Lindén. S. 2009.)

Yllätyin siitä, että tilanne oli melko jännittävä opiskelijoille. Suullinen tentti vei paljon aikaa, mutta sen avulla oli helppo saada kuva opiskelijan osaamisesta. Opiskelijat vastasivat laajemmin kuin perinteisessä tentissä. Kysymykset olivat melko samanarvoisia, joten arviointi oli helppoa. Arviointina tentissä oli hyväksytty tai täydennettävä. Joihinkin kursseihin suullinen ryhmätentti voisi sopia hyvin, onhan hoitaminen tiimityötä.

Lähde:

Hyppönen, O & Lindén, S. 2009. Opettajan Käsikirja – Opintojaksojen rakenteet, Opetusmenetelmät ja arviointi

http://lib.tkk.fi/Raportit/2009/isbn9789522480637.pdf 

Riitta Jylhä