maanantai 7. huhtikuuta 2014

Positiivisia ajatuksia ja arviointikriteerejä




Päivämme alkoi suunnitellusti eli Kristiina oli tehnyt hienon esityksen oppilaiden ajatuksista arvioinnista. Kuinka ollakaan ohjelmaa ei voitu näyttää HAMKn koneella, joten Kristiina reippaana tyttönä otti käyttöön sovitun plan B:n. Hän ohjeisti ryhmää jakautumaan pien ryhmiksi ja kertoi miten asia etenee. Pien ryhmästä yksi istui tuoliin ja muut kehuivat häntä eikä istuva saanut kommentoida arviointia. Harjoitus koettiin erittäin mukavaksi ja innostavaksi.


Miten sovellan arviointikriteerejä?
(Pentti ja Ari)
Aluksi Ari kertoi mistä arviointikriteerit ammatillisessa opetuksessa koostuvat. Kuulimme myös opettavaisen esimerkin, kuinka arvioijan oma henkilökohtainen asenne arvioitavaa kohtaan saattaa vaikuttaa liikaa opiskelijan arviointiin. Esimerkissä prosessi jatkui niin, että näyttö keskeytettiin ja oppilaalle järjestettiin uusi näyttötutkintoaika. Keskusteltiin myös siitä, että kuka on oikeasti oikea ihminen arvioimaan. Voiko oppilasta arvioida esimerkiksi näyttökokeessa oppilasta opettanut opettaja vai pitäisikö aina olla arvioijana opettaja, jolla ei ole oppilaasta ennakkoasennetta.

Arviointikriteerit ovat johdettu ammattitaitovaatimuksista ja arvioinnin tulisi kattaa kaikki tutkinnon perusteissa määritellyt arvioinnin kohteet. Arviointia voidaan tehdä monella tavalla esim, kirjallisilla kokeilla. Keskusteltiin paljon kirjallisten kokeiden roolista. Koettiin, että kirjalliset kokeet ovat hyvä peruste, jos tulee erimielisyyksiä arvioinnista tai arvosanasta. Osissa koulutuksia kirjallinen koe on osa ammattipätevyyskoetta ja pakollinen. 

Sitten siirryttiin keskustelemaan palautekeskusteluista. Arin mielipide oli, että palautekeskustelu on tehokkainta kun se tehdään oppilaan kanssa kahden kesken. Sopii parhaiten käytännönopetuksen jälkeen. Pentti kertoi erityisryhmien palautteiden annosta. Eritysopetettavia on enemmän kuin ennen ja Pentin mielestä tämä saattaa johtua esimerkiksi perheolosuhteista. Oppilaat pääsevät peruskoulun läpi, mutta ammatillisessa opetuksessa alkaa tulla vaikeuksia, kun pitäisi olla itseohjautuva. Siina tilanteessa tarvitaan erityisohjausta koululta. Tuki pitäisi olla saatavilla heti ammatillisenkoulutuksen ensimmäisestä luokasta lähtien. Jos oppilasta ei saada ruotuun, joudutaan rangaistustoimenpiteisiin esim. koulusta erottamiseen määräajaksi. HOIKS oppilailla on samat arviointi kriteerit, mutta tuettuna. 

Siitä siirryttiin keskustelemaan projektitöistä arviointimenetelmänä. Osa ryhmästämme oli jo käyttänyt projektityöskentelyä osana arviointina. Projektin ei tarvitse olla pitkä eikä monimutkainen, mutta siitä saadaan hyvä kuva oppilaan osaamisesta, jos projektityö on hyvin suunniteltu.
Luentopäiväkirjaa eli oppimispäiväkirjaa oli käyttänyt meistä yksi henkilö. Eli luentopäiväkirja on oppimispäiväkirja mikä tehdään luennoista. Keskusteltiin, että tämä on hyvä esimerkiksi kun kuunnellaan vieraskielistä luentoa ja tehdään siitä oppimispäiväkirja suomeksi. Siitä tulee hyvin esille, mitä oppija on omaksunut luennosta. Tämä on hyvä apuväline arvioinnin perustana.
Itsearviointi arviointivälineenä katsotaan olevan yksi parhaista ja tärkeimmistä arviointivälineistä. Auttaa oppilasta löytämään ammatti-identiteettinsä. Edellyttää että on jonkinlainen käsitys lähtötasosta ja arviointikriteereistä.  

Lopuksi katsoimme Arin opetusalan esimerkin arviointikriteereistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti