Päivämme alkoi suunnitellusti eli Kristiina oli tehnyt
hienon esityksen oppilaiden ajatuksista arvioinnista. Kuinka ollakaan ohjelmaa
ei voitu näyttää HAMKn koneella, joten Kristiina reippaana tyttönä otti
käyttöön sovitun plan B:n. Hän ohjeisti ryhmää jakautumaan pien ryhmiksi ja
kertoi miten asia etenee. Pien ryhmästä yksi istui tuoliin ja muut kehuivat
häntä eikä istuva saanut kommentoida arviointia. Harjoitus koettiin erittäin
mukavaksi ja innostavaksi.
Miten sovellan arviointikriteerejä?
(Pentti ja Ari)
Aluksi Ari kertoi mistä arviointikriteerit ammatillisessa
opetuksessa koostuvat. Kuulimme myös opettavaisen esimerkin, kuinka arvioijan
oma henkilökohtainen asenne arvioitavaa kohtaan saattaa vaikuttaa liikaa
opiskelijan arviointiin. Esimerkissä prosessi jatkui niin, että näyttö
keskeytettiin ja oppilaalle järjestettiin uusi näyttötutkintoaika.
Keskusteltiin myös siitä, että kuka on oikeasti oikea ihminen arvioimaan. Voiko
oppilasta arvioida esimerkiksi näyttökokeessa oppilasta opettanut opettaja vai
pitäisikö aina olla arvioijana opettaja, jolla ei ole oppilaasta
ennakkoasennetta.
Arviointikriteerit ovat johdettu ammattitaitovaatimuksista
ja arvioinnin tulisi kattaa kaikki tutkinnon perusteissa määritellyt arvioinnin
kohteet. Arviointia voidaan tehdä monella tavalla esim, kirjallisilla kokeilla.
Keskusteltiin paljon kirjallisten kokeiden roolista. Koettiin, että kirjalliset
kokeet ovat hyvä peruste, jos tulee erimielisyyksiä arvioinnista tai
arvosanasta. Osissa koulutuksia kirjallinen koe on osa ammattipätevyyskoetta ja
pakollinen.
Sitten siirryttiin keskustelemaan palautekeskusteluista.
Arin mielipide oli, että palautekeskustelu on tehokkainta kun se tehdään
oppilaan kanssa kahden kesken. Sopii parhaiten käytännönopetuksen jälkeen.
Pentti kertoi erityisryhmien palautteiden annosta. Eritysopetettavia on enemmän
kuin ennen ja Pentin mielestä tämä saattaa johtua esimerkiksi perheolosuhteista.
Oppilaat pääsevät peruskoulun läpi, mutta ammatillisessa opetuksessa alkaa
tulla vaikeuksia, kun pitäisi olla itseohjautuva. Siina tilanteessa tarvitaan
erityisohjausta koululta. Tuki pitäisi olla saatavilla heti
ammatillisenkoulutuksen ensimmäisestä luokasta lähtien. Jos oppilasta ei saada
ruotuun, joudutaan rangaistustoimenpiteisiin esim. koulusta erottamiseen
määräajaksi. HOIKS oppilailla on samat arviointi kriteerit, mutta tuettuna.
Siitä siirryttiin keskustelemaan projektitöistä
arviointimenetelmänä. Osa ryhmästämme oli jo käyttänyt projektityöskentelyä
osana arviointina. Projektin ei tarvitse olla pitkä eikä monimutkainen, mutta
siitä saadaan hyvä kuva oppilaan osaamisesta, jos projektityö on hyvin
suunniteltu.
Luentopäiväkirjaa eli oppimispäiväkirjaa oli käyttänyt
meistä yksi henkilö. Eli luentopäiväkirja on oppimispäiväkirja mikä tehdään
luennoista. Keskusteltiin, että tämä on hyvä esimerkiksi kun kuunnellaan
vieraskielistä luentoa ja tehdään siitä oppimispäiväkirja suomeksi. Siitä tulee
hyvin esille, mitä oppija on omaksunut luennosta. Tämä on hyvä apuväline
arvioinnin perustana.
Itsearviointi arviointivälineenä katsotaan olevan yksi
parhaista ja tärkeimmistä arviointivälineistä. Auttaa oppilasta löytämään ammatti-identiteettinsä.
Edellyttää että on jonkinlainen käsitys lähtötasosta ja
arviointikriteereistä.
Lopuksi katsoimme Arin opetusalan esimerkin
arviointikriteereistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti