Monipuoliset arviointikäytänteet

Arviointi on opettajille arkipäivää ja kerran hyväksi todetut käytänteet ovat usein pysyviä. Opiskelijoiden ollessa yhä monipuolisempia on opetusmenetelmät muuttuneet mutta se ei ole aina vienyt siihen että myös arviointia muutettaisiin. Arvioinnissa on muuttuneet näyttöpohjaisuuteen meneminen sekä tähtimerkinnät. Määräykset ovat olleet valtakunnallisia ja osin siksi tehnyt hyvää myös koulutukset tavoitteille.

Jatkuvan arvioinnin tarkoituksena on tukea oppilaan kehitystä itsensä tuntevaksi ja hyväksyväksi ihmiseksi. Tästä syystä arvioinnin tulisi olla yksilöllistä, oikeudenmukaista, reilua ja monipuolista. (Atjonen 2007, 34.)

Arvioinnissa on alettu panostamaan entistä enemmän kasvatukselliseen näkökulmaan eikä vain opetukselliseen. Suomessa opetus on todettu hyvinkin laadukkaaksi, joten siitä kai tämä muutos. Koulun arviointistrategia oli jaksoa ennen itselleni hieman tuntematon käsite, mutta ymmärrän sen olemisen hyödyn. Ohjeen ollessa enemmän peruskasvatukseen sopiva, mutta hyvällä sovelluksella siitä saisi kyllä soveltuvan ammatillisiin oppilaitoksiin.

http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/arviointi_oppimisen_tukena

Tarja Sario

Suullinen tentti arviointimenetelmänä

Opiskelijat usein sanovat tentin jälkeen, että asia olisi helpompi kertoa kuin kirjoittaa. Opetusharjoitteluni aikana halusin kokeilla suullista tenttiä yhden kurssin aihekokonaisuuden (verenkierto) arvioinnissa. Apuna suullisessa tentissä käytin anatomiamallia sekä kysymyskortteja. Opiskelijat saivat ”arpoa” itselleen neljä kysymystä, joista kaksi käsitteli toimintaa ja kaksi rakennetta. Suullinen tentti oli yksilötentti. Toiset tekivät oppimistehtävää, jottei turhaa odotteluaikaa syntynyt.

Suullisen tentin vahvuutena on tarkentavien kysymysten avulla saada selville opiskelijan todellinen osaaminen ja ymmärrys. Suullinen tentti mahdollistaa myös oppimistilanteen. Suullinen tentti voidaan pitää ryhmässä, jolloin on mahdollista oppia toisilta. Suullisen tentin heikkoutena voi olla se, että osa opiskelijoista kokee tentin ahdistavana. Lisäksi suullinen tentti voi olla vaikea arvioida puolueettomasti, koska tenttikysymykset eivät ole samat kaikille toisin kuin perinteisessä tentissä. (Hyppönen. O & Lindén. S. 2009.)

Yllätyin siitä, että tilanne oli melko jännittävä opiskelijoille. Suullinen tentti vei paljon aikaa, mutta sen avulla oli helppo saada kuva opiskelijan osaamisesta. Opiskelijat vastasivat laajemmin kuin perinteisessä tentissä. Kysymykset olivat melko samanarvoisia, joten arviointi oli helppoa. Arviointina tentissä oli hyväksytty tai täydennettävä. Joihinkin kursseihin suullinen ryhmätentti voisi sopia hyvin, onhan hoitaminen tiimityötä.

Lähde:

Hyppönen, O & Lindén, S. 2009. Opettajan Käsikirja – Opintojaksojen rakenteet, Opetusmenetelmät ja arviointi

http://lib.tkk.fi/Raportit/2009/isbn9789522480637.pdf 

Riitta Jylhä

Osaamistesti, jossa ei ole kysymyksiä

Sain ajatuksen, että testin voisi pitää joskus toisenlaisena. Luokallani oli vieras opettaja sijaisena pitämässä auton ”moottoritunnit”. Kerroin kyllä jo etukäteen, että niistä tunneista tulee myöhemmin testit. Ajattelin, josko pelottelu tehoaisi. Opetettava osuus koski moottoria ja sen toimintaa. Siis hyvin kiinteä ja vaikea kokonaisuus.

Oli testien aika. Mietin taas niitä ja yhtäkkiä tuli mieleeni tehdäkin tällä kertaa vain vastaukset, mutta ei kysymyksiä. Opiskelijat saisivat tehdäkin nyt vastauksiin kysymykset. Innostuin, mutta, samalla tajusin teknisiä vaikeuksia ja ajanpuute vei idean mennessään. No ei aikaakaan, kun idea muuttui päässäni ja ajattelin, että parempi, kun ei tehdä kysymyksiä eikä vastauksia. Annetaan opiskelijoille vapaat kädet ideoida omat kysymykset ja myös vastaukset niihin itsenäisesti.

Vastaanotto oli testien aamuna huikea, kun kerroin minkälainen testi tänään olisi. Opiskelijat olivat ammatillisen puolen ensimmäisen luokan oppilaita. Ensi hämmennyksen hälvettyä opiskelijat ryhtyivät yllättävän innokkaasti töihin. Pyysin laatimaan kymmenen kysymystä moottorin toiminnasta ja myös vastaamaan itse laadittuihin kysymyksiin. Ajatuksena oli saada tietoa siitä, miten asiakokonaisuus oli ymmärretty. Ohjeena oli vielä, että esimerkiksi jarrukysymykset eivät käy.

Opiskelijat halusivat lisäaikaa tuntiin. Olin hämmästynyt. En olisi mitenkään voinut uskoa tätä innostusta. Yleensä ensimmäinen haluaa poistua kokeista jo parinkymmenen minuutin kuluttua sanoen, että työ on valmis. Moottorin toiminta kiinnosti opiskelijoita, näin sen kysymysten ja vastausten asettelusta. Ainoa hankala tällaisissa testeissä on arviointi. Opettajan pitää todella tarkasti arvioida ja verrata kysymyksiä ja vastauksia. Arvioin testit, asia oli mennyt perille hyvin. Sijaisopettaja oli tehnyt hyvää ja innostavaa työtä.

Ja kerrankin …. kaikkiin kysymyksiin oli vastattu… ;D

Katja Mäkinen-Leivo

Miten sovellan itsearviointia

Alina ja Katja käsittelivät  maaliskuussa oppimiskysmystä: Miten sovellan itsearviointia ?

Alina esitteli lähipäivässä  opasta: Hyvä työssäoppimispaikka – itsearviointimalli yrityksille. Oppaan tarkoituksena on auttaa työyhteisöjä kehittämään työssäoppimisen käytäntöjä.

Itsearviointimallin kuusi osa-aluetta ovat:

Yrityksen motiivit ja tavoitteet yhteistyölle

Tiedottaminen ja oppilaitosyhteistyön organisointi yrityksessä

Työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelu

Työssäoppimisen ohjaus ja ammattiosaamisen näytöt työpaikalla

Henkilöstön ja työpaikkaohjaajien osaamisen kehittäminen

Osallistuminen ammatillisen koulutuksen kehittämiseen

Opas löytyy täältä 

Katja kävi läpi sidontatöiden itsearviointia.

Tässä Katjan esitys, jossa on hienosti koottu itsearviointiin liittyviä asioita