Aiheen
käsittely oli haastava, koska tunnistaminen ja tunnustaminen vaihtelevat eri
koulutusasteilla. Tutkintojen ammatillista tunnustamista säädellään EU:ssa
direktiiveillä ja ammatillisessa peruskoulutuksessa ja
näyttötutkinnoissa opetushallitus on määritellyt ja ohjeistanut, miten asia
tulee tulkita ja käsitellä. Vastaavaa ei ole yliopistoissa, korkeakouluissa,
ammattikorkeakouluissa tai puhuttaessa yksilöllisistä oppimispoluista.
Päädyimme käsittelemään aihetta paneelikeskusteluna, jotta saimme
kattavan käsityksen jo vallitsevista tavoista ja käytänteistä. Toisaalta
halusimme nostaa esille epäkohtia vallitsevien suositusten ja ohjeiden ja eri
koulutusasteilla käytännön toteutuksen välillä. Mielestämme oli myös tärkeää
saada yleisö vahvasti paneelikeskusteluun omilla kokemuksillaan mukaan.
Laissa ammatillisesta peruskoulutuksesta (L 630/1998, 787/2014, 24
a §) on opiskelijan arviointi määritelty siten, että opiskelijan arvioinnilla ohjataan
ja kannustetaan opiskelua, kehitetään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin,
annetaan tietoa opiskelijan osaamisesta sekä varmistetaan perustutkinnon tai
opetussuunnitelman perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden
saavuttaminen. Opiskelijan oppimista ja osaamista tulee arvioida
monipuolisesti ja riittävän usein koulutuksen aikana.
Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (L 631/1998,
788/2014, 15 a §) mukaan osaamisen arvioinnilla annetaan tietoa tutkinnon
suorittajan osaamisesta ja varmistetaan tutkinnon perusteiden
ammattitaitovaatimusten saavuttaminen. Tutkinnon suorittajan osaamista
arvioidaan monipuolisesti vertaamalla sitä tutkinnon perusteissa määrättyyn
osaamiseen.
Näyttötutkintotyyppisiä
aikaisemman osaamisen tunnistamismenettelyjä sovelletaan Suomessa erityisesti
aikuiskoulutuksessa. Ammatilliset näyttötutkinnot ovat ammattitaidon
hankkimistavasta riippumattomia tutkintoja. Näyttötutkintojärjestelmä otettiin
käyttöön 1994 säädetyllä ammattitutkintolailla. Näyttötutkinnot ovat
tutkintoja, joissa työelämä on vahvasti mukana. Ammattitaito osoitetaan
tutkintotilaisuudessa.
Yksilölliset oppimispolut ovat
täysin koulu- ja opettajakohtaisia ratkaisuja. Ne voivat liittyä opiskelijan
tarpeisiin tai työelämäpainotteiseen opiskeluun, yrittäjänä toimimiseen ja
yrittäjäksi kasvamiseen. Opiskelijan kannalta yksilöllinen oppimispolku voi
olla paras ja toimivin ratkaisu, jos tarpeet, tavoitteet ja valmiudet voidaan
huomioida. Näin saadaan opiskelija nopeammin työelämään tai jatko-opiskelemaan.
Usein opiskelija on motivoituneempi, kun hänelle on tehty oma oppimispolku.
Opettajan kannalta yksilöllinen oppimispolku mahdollistaa ohjausosaamisen
hyödyntämisen ja opetuksen ja työn monipuolisen yhdistämisen. Yhteiskunta saa
osaavaa työvoimaa käyttöönsä ja hiljaista tietoa voidaan siirtää sukupolvelta
toiselle. (Purot.net.Wiki: Yksilölliset oppimispolut 2013).
Osaamisen tunnistamisen ja
tunnustamisen lähtökohtana on ollut riippumattomuus osaamisen ja ammattitaidon
hankintatavasta. Keskeisiksi tavoitteiksi on noussut viime vuosina koulutuksen
talouden, tehokkuuden ja joustavuuden parantaminen. Tämä on nostanut koulun
ulkopuolella opitun tunnustamisen yhdeksi tärkeäksi koulutuksen kehittämisen
alueeksi. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella (AHOT)
tarkoitetaan siis menettelyjä, joilla opiskelijan aiempi osaaminen voidaan
arvioida ja hyväksyä osana opintoja. Osaaminen voi olla syntynyt aiempien
opintojen yhteydessä tai muissa yhteyksissä, esimerkiksi työssä tai
harrastuksissa Muualla kuin koulussa opitun tunnustaminen kytkeytyy elinikäisen
oppimisen strategiaan.
Kirsi Valta-Makkonen & Sari
Selkälä
Lähteet:
Opetushallitus: Aikaisemmin hankitun
osaamisen tunnustaminen koulutusjärjestelmässä, työryhmämuistio ja selvitys.
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:27
Laki ammatillisesta perusopetuksesta.
Opetusministeriön asetus 216/2001.
Opetushallitus 2015: Arvioinnin opas –
Ammatillinen perusopetus, Näyttötutkinnot. Oppaat ja käsikirjat
2015:
Opetushallitus 2012: Näyttötutkinto-opas.
Näyttötutkinnon järjestäjien ja tutkintotoimikuntien käyttöön. Oppaat ja
käsikirjat 2012:11. Helsinki OPH.
Opiskelijan
arvioinnin hyviä käytäntöjä. Helsinki, Opetushallitus. 2008.
Purot.net. Wiki: Yksilölliset oppimispolut
2013
